tag:blogger.com,1999:blog-42358649077991145092024-03-13T20:44:34.758+02:0050 suosikkia50 myydyintä musiikkiartistia Suomessa Antti Soukan esitteleminä.Antti Soukkahttp://www.blogger.com/profile/03421807196176794736noreply@blogger.comBlogger52125tag:blogger.com,1999:blog-4235864907799114509.post-67174769589944671292009-06-15T03:07:00.002+03:002009-06-15T03:15:17.184+03:001. Eppu NormaaliVuonna 1976 Ylöjärvellä perustettu Eppu Normaali on muuttanut kokoonpanoaan harvinaisen vähän, jos vertaa muihin suomalaisiin pitkäikäisiin rockyhtyeisiin. Martti Syrjä on pysynyt laulajana, Pantse Syrjä ja Juha Torvinen kitaristeina ja Aku Syrjä rumpalina. Basistin paikalla on ollut eri aikoina Mikko Saarela, Mikko Nevalainen ja Sami Ruusukallio. Levy-yhtiökin on pysynyt koko ajan samana. Jo ensisingle <span style="font-style:italic;">Poliisi pamputtaa taas</span> (1978) tehtiin silloin aloittelevalle Poko Rekordsille. <br /><br />Ramonesista innostunut Eppu Normaali oli Suomen tärkeimpiä punkyhtyeitä. Kun Pelle Miljoona oli vakavan punkin kärkinimi, Eput taas olivat kieli poskessa, vaikka Mikko Saarelan teksteissä olikin usein myös asiaa. Pantse Syrjän säveltämät kappaleet eivät kuitenkaan pysyneet pitkään suoraviivaisina, ja yhtyeen kolmas albumi <span style="font-style:italic;">Akun tehdas</span> (1980) ei ollut enää punkia. Siitä tuli bändin ensimmäinen albumilistan ykkönen ja kultalevy. Nimikappale on ensimmäinen suomalainen laulu, jossa puhutaan rockyhtyeestä työpaikkana. Seuraavat vuodet yhtye etsi tyyliään sekä musiikissa että teksteissä. Mikko Saarelan jätettyä yhtyeen lopulta myös sanoittajana Martti Syrjä ryhtyi hommaan. Pantse pysyi edelleen säveltäjänä, mutta kappaleet haparoivat eri tyylien välillä. Tämä oli ehkä Eppu Normaalin mielenkiintoisin kausi.<br /><br />Tyyli löytyi albumilla <span style="font-style:italic;">Rupisia riimejä karmeita tarinoita</span> (1984). Tällä ja sitä seuranneilla levyillä Eppu Normaali vakiinnutti asemansa suomirockin varmimpana hittitehtaana. Menestyslevyjen putki aiheutti perfektionismia ja rimakauhua, joiden takia bändin kaikesta tekemisestä katosi hiljalleen rentous ja ilo. Balladien tekeminen oli yhtyeelle jo huomattavasti mielekkäämpää, mutta levyille väännettiin väkisin sellaisia kammottavia huumorilauluja kuin <span style="font-style:italic;">Afrikka, sarvikuonojen maa</span> ja <span style="font-style:italic;">Baarikärpänen</span>. Studiosessiot venyivät ja venyivät, mistä sai nimensä albumi <span style="font-style:italic;">Studio Etana</span> (1993), jonka jälkeen bändi jäi pitkälle tauolle. Vuonna 2004 tuli comeback-levy <span style="font-style:italic;">Sadan vuoden jälkeenkin</span>, jolla oli ilmeisesti päästy rimakauhusta laskemalla rimaa. Eppu-fanit kaipasivat yhtyettä kuitenkin niin paljon, että Eppujen uudet levyt ja keikat ovat edelleen hyvin suosittuja.<br /><br />Eppu Normaalin nimi on otettu Mel Brooksin elokuvasta, mutta heidän levyjensä nimet ovat usein viittauksia klassisiin rockbändeihin, kuten The Who (<span style="font-style:italic;">Maximum jee & jee</span>), CCR (<span style="font-style:italic;">Akun tehdas</span>, <span style="font-style:italic;">Elävänä Euroopassa</span>, <span style="font-style:italic;">Aku ja köyhät pojat</span>) ja The Beatles (<span style="font-style:italic;">Valkoinen kupla</span>, <span style="font-style:italic;">Lyömättömät</span>). <br /><br />Mielestäni paras Eppu-anekdootti liittyy Pokon johtajan Epe Heleniuksen ostamaan kameraan. Epe otti Epuista kuvia, mutta kun Epe poistui hetkeksi, Juha Torvinen nappasi kameran ja Martti Syrjä poseerasi levittäen peräaukkoaan. Bändiläiset hihittelivät tapaukselle pitkään miettien, että kyllä Epen naama venähtää kun näkee valmiit kuvat. Epe ei kuitenkaan maininnut asiasta moneen kuukauteen, mikä sai Eput uskomaan että kuvat ovat ehkä epäonnistuneet. Lopulta Helenius toi yhtyeelle laatikollisen uunituoreita <span style="font-style:italic;">Tahroja paperilla</span> –singlejä, joiden kannessa oli laulun nimeen hyvin sopiva kuva tuosta kahdeksannesta ihmeestä. Nyt taas Eppujen naamat venähtivät. ”Ei jumalauta, ei voi olla, ei oo mahdollista...” Pila alkoi harmittaa aika lailla. Lopulta suureksi helpotukseksi single tuli kauppoihin kannessaan kirjoituskone. Epe Helenius oli satsannut muutaman tonnin painaakseen 50 kappaleen painoksen eri kansilla. Persekansi on nykyään arvokas keräilyharvinaisuus.<br /><br />Eppu Normaalin kaikki 14 studioalbumia ovat myyneet kultaa, ja niiden lisäksi kultalevy on tullut viidestä kokoelmasta ja kahdesta livelevystä. Bändin myydyin levy on kahden cd:n kokoelma<span style="font-style:italic;"> Repullinen hittejä</span> (1996). 21 kultalevyä on myyty yhteensä yli 1,5 miljoonaa kappaletta.<br /><br />Tämä blogi tuli nyt valmiiksi. Kommentteja saa lähettää vieläkin. Kiitos lukijoille ja hellurei!Antti Soukkahttp://www.blogger.com/profile/03421807196176794736noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4235864907799114509.post-8099370607605918272009-06-12T07:18:00.001+03:002009-06-12T07:21:55.241+03:002. Matti ja TeppoVeljekset Matti (s. 1949) ja Teppo (s. 1948) Ruohonen ovat esiintyneet yhdessä yli puoli vuosisataa. Lapsuuden lauluharrastuksesta tuli ammatti vuonna 1969, kun he tekivät ensilevytyksensä ja aloittivat tiiviimmän keikkailun. Ensihitti <span style="font-style:italic;">Kissankultaa</span> julkaistiin 1970. Vuodesta 1975 lähtien he ovat julkaisseet kaikki levynsä oman levy-yhtiönsä kautta. Ensimmäinen kultalevy tuli albumilla <span style="font-style:italic;">Cara Mia </span>(1976), ja tähän mennessä kultalevyjä on kertynyt jo 26, eli selvästi enemmän kuin kenellekään muulle Suomessa. Niitä on myyty yhteensä yli miljoona kappaletta. Kultalevyistä kuusi on julkaistu 2000-luvulla.<br /><br />Kaupallinen huippu tuli 80-luvun alussa albumeilla <span style="font-style:italic;">Et voi tulla rajan taa</span> ja <span style="font-style:italic;">Pidä itsestäsi huolta</span>. Kuoleman odotuksessa piehtaroivat albumien nimikappaleet olivat aikansa synkeimpiä iskelmiä, ja Reijo Kalliokin oli sentään silloin huipulla. Levyillä oli kyllä reippaampiakin hittejä, kuten sitkeyden ylistykset <span style="font-style:italic;">Näitä polkuja tallaan</span> ja <span style="font-style:italic;">Mä joka päivä töitä teen</span>. Kuka muuten tekee töitä joka ainoa päivä, ja kenen puoliso pitää sitä hyvänä asiana? V-P Lehto, kaipaan selityksiä.<br /><br />Matti ja Teppo hankkiutuivat eroon vakavikkojen maineestaan vuoden 1986 riehakkaalla hitillä <span style="font-style:italic;">Kaiken takana on nainen</span>, jota he esittivät rockuskottavuutta tavoitellen mustissa laseissa. Kappaletta ovat versioineet myös Sleepy Sleepers ja Jope Ruonansuu. <span style="font-style:italic;">Sleepy Sleepers sings Matti ja Teppo</span> on muuten bändin ylivoimaisesti myydyin levy. Kun Matista ja Teposta kirjoitettiin viimein kirja vuonna 2006, se oli vitsikirja. (- Hei, täält tulee uutiset ja sää! - Ai mää vai?)<br /><br />Matti on duon selvästi hallitsevampi osapuoli. Hän on säveltänyt suurimman osan heidän lauluistaan ja laulaa lähes kaikki soolo-osuudet. Matti ja Teppo levyttävät ja keikkailevat edelleen tiuhaan tahtiin. Tänä kesänä useimpina viikkoina on neljä keikkaa.Antti Soukkahttp://www.blogger.com/profile/03421807196176794736noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-4235864907799114509.post-68798121274496994432009-06-08T20:17:00.001+03:002009-06-08T20:21:54.301+03:003. Jari SillanpääRuotsissa Ludvikassa vuonna 1965 syntynyt Jari Sillanpää oli 90-luvun alkupuolella töissä ruotsinlaivan baarimikkona. Hänellä oli tapana laulaa töiden lomassa yleisön suureksi riemastukseksi karaokea, ja kuuli usein että hänen pitäisi osallistua laulukilpailuihin. Sillanpää päätti pyrkiä tangokuninkaaksi vuonna 1993. Hän pääsi semifinaaliin, mutta ei finaaliin. Seuraavana vuonna uusi yritys, ja tuloksena kolmas sija Sauli Lehtosen ja Henri Hurmeen jälkeen. Vuonna 1995 vihdoin tärppäsi. Sillanpää voitti kilpailun saamalla finaalissa kaikilta tuomareilta täydet pisteet. Tangokuningas-kilpailun voittamisella ei kuitenkaan pitkälle pötki, niin kuin ovat huomanneet mm. Kauko Simonen, Harri Lahti ja Jouni Raitio. <br /><br />Läpimurron varmistamiseksi Sillanpään esikoisalbumille tekivät sävellyksiä ja sanoituksia kokeneet hitintekijät, mm. Jukka Kuoppamäki, Kassu Halonen, Vexi Salmi ja Hector. Joulukuussa 1995 ilmestyneestä albumista <span style="font-style:italic;">Jari Sillanpää</span> tulikin hitti. Se nousi helmikuussa listaykköseksi ja pysyi listalla koko vuoden. Siitä tuli lopulta Suomen kaikkien aikojen myydyin levy. Tähänastinen tukkumyynti on 272 942 kappaletta, eli jokaista 19 suomalaista kohti on myyty yksi Jari Sillanpään esikoisalbumi. Levyjä on jotakuinkin yhtä monta kuin SDP:n saamia ääniä eurovaaleissa. Omistaako joku blogin lukijoista tuon levyn? Minä en omista, mutta olen kuunnellut sen kerran läpi. Sillanpään ääni on levyllä vahva, terve, puhdas ja lähes maneeriton. L- ja s-äänteiden pehmeydestä voi arvata, ettei laulaja ole kasvanut suomenkielisessä ympäristössä. Sillanpää ei ylitulkitse, niin kuin hänelle on tullut myöhemmin hieman tavaksi, vaan laulaa itsevarmasti kappaleet läpi ilman kommervenkkejä. Levyn tunnetuimmat kappaleet ovat <span style="font-style:italic;">Satulinna</span>, <span style="font-style:italic;">Oot täydellinen</span>, <span style="font-style:italic;">Kaduilla tuulee</span> ja <span style="font-style:italic;">Pariisi-Helsinki</span>. Suurin osa muista lauluista on kyllä melkoista liukuhihnaiskelmää.<br /><br />Levyt <span style="font-style:italic;">Hyvää joulua </span>(1996) ja <span style="font-style:italic;">Auringonnousu</span> (1997) myivät vielä valtavasti, mutta sitten tuli tavallaan floppi. <span style="font-style:italic;">Varastetut helmet</span> (1998) myi kyllä platinaa, mutta myyntiluvut jäivät alle kolmasosaan edeltäjästä. Tuon jälkeen Sillanpään suosio on pysynyt melko vakaana. Euroviisuissa 2004 Sillanpään siivet eivät kantaneet finaaliin asti. Kaksi vuotta myöhemmin nähtiin, että isommilla siivillä pääsee korkeammalle.Antti Soukkahttp://www.blogger.com/profile/03421807196176794736noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-4235864907799114509.post-15362668635558389592009-06-05T01:26:00.001+03:002009-06-05T01:28:28.246+03:004. J. KarjalainenListan kärkipäässä tulee aika harvassa vastaan sellaisia artisteja, jotka laulavat, soittavat, säveltävät ja sanoittavat. Jukka Karjalainen (s. 1957) tekee kaikkea tuota, mutta tunnetaanko hänet siitä, että hän tekisi jotain näistä poikkeuksellisen hyvin? J. Karjalainen on kyllä arvostettu musiikintekijä, mutta mitä taitoa silloin arvostetaan? Minun mielestäni hänen arvostettavin kykynsä on kyky säveltää riittävän yksinkertaisesti. Lauluissa on riittävästi tarttuvuutta, mutta ei yhtään vaikeutta. Mistä sitten johtuu, ettei J. Karjalaisen muille artisteille tekemistä lauluista ole tullut yhtä suuria hittejä? Tunnetuin taitaa olla Papun ja Poikien <span style="font-style:italic;">Helle</span>. Ehkä Karjalainen on säästänyt parhaat laulut itselleen, tai sitten hänen laulunsa kuuluu esittää hänen omalla vilpittömällä tyylillään.<br /><br />J. Karjalaisen ja Mustien Lasien ensimmäisellä levyllä (1981) ollut <span style="font-style:italic;">Kolme cowboyta</span> on helppo yhdistää nykyiseen Lännen-Jukan tyyliin. Uran varrella on kuitenkin löytynyt paljon muitakin tapoja yhdistää amerikkalaista ja suomalaista lauluperinnettä. Soulahtavan Mustat Lasit -yhtyeen kanssa 1986-88 tehdyt levyt olivat erittäin menestyksekkäitä, mutta nimellä J. Karjalainen yhtyeineen yllettiin vielä hieman parempiin myyntilukuihin vuosina 1992-94. Yhtye oli tällöin lähes sama kuin Laika & The Cosmonauts. Laulut olivat aikaisempaa selvemmin tarinoita, ikään kuin novelleja. Mustien Lasien kanssa tehdyt <span style="font-style:italic;">Sekaisin</span> ja <span style="font-style:italic;">Hän</span> kertoivat samaa ajatusta neljä minuuttia, mutta Yhtyeineen-hitit <span style="font-style:italic;">Telepatiaa</span> ja <span style="font-style:italic;">Villejä lupiineja</span> leikittelivät takautumilla ja kuvitelmilla. J. Karjalaisen kaksi myydyintä studioalbumia ovat Electric Sauna -yhtyeen kaksi ensimmäistä levyä <span style="font-style:italic;">Electric Sauna</span> (1996) ja <span style="font-style:italic;">Laura Häkkisen silmät</span> (1998). Näillä Karjalainen alkoi taas lähestyä kansanlaulujen kaltaista ilmaisua. J. Karjalainen sai vuosina 1986-1998 yhteensä peräti kahdeksan albumilistan ykkössijaa. Hänen eniten myyty levynsä on kokoelma Suurimmat hitit (1992). <br /><br />90-luvun lopulla Rumba kyseli suomalaisilta levy-yhtiöihmisiltä, kuka on tulevina vuosina varmimmin kaupallisesti menestyvä artisti Suomessa. J. Karjalainen voitti äänestyksen, ja alkoi välittömästi tehdä vähemmän myyvää musiikkia. Tämä kertoo musiikin suhdannevaihteluiden arvaamattomuudesta, mutta myös Karjalaisen omapäisyydestä. En yhtään epäile, etteikö hän voisi tehdä taas hittejä heti niin halutessaan.Antti Soukkahttp://www.blogger.com/profile/03421807196176794736noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4235864907799114509.post-33490105046154192402009-06-01T18:34:00.001+03:002009-06-01T18:36:32.868+03:005. SmurffitListaa laskiessa pohdin hetken, pitääkö Smurffeja kelpuuttaa mukaan ollenkaan. Eihän se mikään oikea bändi ole. Ovatko sitten Lordi, Gorillaz tai Monkees? Ne hyväksyisin listalle ilman muuta, jos ne olisivat sattuneet myymään Suomessa tarpeeksi levyjä. Miksei sitten Smurffitkin? Keinotekoisuus, mielikuvitushahmot, salanimet ja esittäjien arkiminän piilottaminen nyt vain ovat olennainen osa popmusiikkia. Smurffit sattuu kuitenkin olemaan vielä siinä mielessä erikoinen projekti, että smurffilevyjä on tehty 12 maassa eri kielillä, eri biiseillä ja eri tuottajien johdolla. Jos pitäisi ruveta listaamaan Euroopan laajuisesti esittäjäkohtaisia myyntejä, saattaisin hyvinkin pitää eri maiden Smurffeja eri esittäjinä. Suomessa Smurffien tuottaja on Gabi Hakanen, joka on tuottanut lisäksi mm. CMX:n, Maj Karman, Tuomari Nurmion ja Kauko Röyhkän levyjä. Hakanen on tehnyt selvästikin hyvää työtä, koska myyntiluvut ovat huimia. Ensimmäistä suomalaista smurffilevyä <span style="font-style:italic;">Tanssihitit vol. 1</span> on myyty yli 170 000 kappaletta, ja tähän mennessä 14 Smurffien levyä on myynyt kultaa.<br /><br />Belgialaisen sarjakuvapiirtäjän Peyon vuonna 1958 kehittämät pienet siniset hahmot eivät ole kuitenkaan olleet Suomessa erityisen suosittuja muuten kuin levyillä. TV-sarjan useimmat kyllä muistavat, ja jotkut sarjakuvankin, mutta molemmat ovat jääneet aina jotenkin B-luokkaan. Ehkä syynä on sama hahmojen persoonattomuus, joka taas on mahdollistanut smurffien suomalaistamisen. Asterix ei voisi laulaa <span style="font-style:italic;">Pelimiehen</span> sävelellä jääkiekosta.Antti Soukkahttp://www.blogger.com/profile/03421807196176794736noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-4235864907799114509.post-2254374903001355402009-05-29T00:37:00.003+03:002009-05-29T10:32:43.826+03:006. Kari TapioMusiikkia tai edes tätä blogia seuranneille on jo tähän mennessä käynyt selväksi, ettei populaarimusiikki ole vain nuorten laji. Kari Jalkanen (s. 1945) on tästä hyvä esimerkki. Hän sai tosin ensimmäisen hittinsä <span style="font-style:italic;">Laula kanssain</span> jo kolmekymppisenä, ja ensimmäinen kultalevy <span style="font-style:italic;">Olen suomalainen</span> ilmestyi 1983, mutta Kari Tapio vakiinnutti suosionsa vasta albumilla<span style="font-style:italic;"> Myrskyn jälkeen</span> (1995). Se on edelleen hänen ylivoimaisesti myydyin levynsä, ja siitä hän sai toisen kultalevynsä. Lauluääni oli miellyttävästi patinoitunut iän myötä, ja muuttui myöhempinä vuosina vielä paremmaksi. Nyt kultalevyjä on jo peräti 19. Kari Tapio voittaakin levymyynnin SM-kilpailuissa ylivoimaisesti yli 50-vuotiaiden sarjan, mutta ei kuitenkaan yli 60-vuotiaiden sarjaa. Ikätoveri Vesa-Matti Loiri on ollut viime vuosina hiukan myyvempi.<br /><br />Kari Tapio lauloi jo levytysuransa alkuaikoina italialaisia iskelmiä suomeksi, mutta Toto Cutugnon hitistä <span style="font-style:italic;">L’italiano</span> väännetty <em>Olen suomalainen </em>nousi jostain käsittämättömästä syystä hänen siihen asti tunnetuimmaksi laulukseen. Näköjään kansallisilla aiheilla saa hittejä tavattoman helposti. Kalkkunasanoitusten mestarin Raul Reimanin kynästä lähtenyt suomenkielinen teksti ei nimittäin sisällä juuri mitään sellaista, mistä tunnistaisi puheena olevan maan Suomeksi. Ainakaan minusta Suomi ei ole mitenkään poikkeuksellisen kovaonninen maa, tai suomalaiset erityisen tunteellisia. Kun Cutugno voitti euroviisut vuonna 1990 Euroopan yhdentymistä ylistävällä laulullaan <span style="font-style:italic;">Insieme: 1992</span>, Kari Tapion esittämänä laulun nimi oli tietysti <span style="font-style:italic;">Lapset Suomenmaan</span>.<br /><br />Albumilistalla on tällä hetkellä jopa kaksi Kari Tapion levyä, jotka saattavat hyvinkin muuttua kultalevyiksi numero 20 ja 21. Näistä viimeksi ilmestynyt <span style="font-style:italic;">Viimeiseen pisaraan</span> on Kari Tapion uran täysipainoisin kantrilevy. Kari Tapiotahan on pitkään pidetty kantrilaulajana, vaikka kantria hän on laulanut tähän saakka melko vähän. <span style="font-style:italic;">Viimeiseen pisaraan</span> on silläkin tavalla harvinainen levy Kari Tapion uralla, ettei sillä ole käännöskappaleita.Antti Soukkahttp://www.blogger.com/profile/03421807196176794736noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4235864907799114509.post-53196251002557258192009-05-25T00:22:00.003+03:002009-05-25T13:51:46.353+03:007. KirkaKirka eli Kirill Babitzin (1950-2007) teki parhaat levytyksensä 60-luvun lopulla ja 70-luvun alussa. Kappaleet olivat tuolloin enimmäkseen käännösversioita ulkomaisista pophiteistä, mutta Kirkan varhaiskypsä karhea soulääni erottui edukseen muista samalla asialla olleista suomalaislaulajista. Listasijoituksiakin Kirkalle tuli, mutta ei mitään kovin suurta menestystä. Ensimmäinen hitti tuli vuonna 1967, kun Kirka esitti The McCoysin kappaleen <span style="font-style:italic;">Beat The Clock</span> suomeksi nimellä <span style="font-style:italic;">Hetki lyö</span>. Siitä kesti vielä 17 vuotta, ennen kuin Kirka sai ensimmäisen kultalevynsä albumista <em>Hengaillaan</em>.<br /><br />Vuonna 1986 Kirka palasi hevin pariin. Hän oli laulanut vuonna 1982 Kimmo Kuusniemi Bandin levyllä, mutta nyt hän teki omalla nimellään levyt <span style="font-style:italic;">R.O.C.K.</span> ja<span style="font-style:italic;"> The Spell</span>. Ensinmainitusta tuli ensimmäinen suomalainen kultaa myynyt hevialbumi. Suurimman osan noiden kahden levyn lauluista sävelsivät Kassu Halonen ja Kisu Jernström, jotka monipuolisina musiikintekijöinä tekivät Kirkalle seuraavaksi vuoden 1988 Syksyn sävelen voittokappaleen <span style="font-style:italic;">Surun pyyhit silmistäni</span>. Tämän iskelmällisen reggaeballadin suosio sai tekijäryhmän tehtailemaan vauhdilla koko albumillisen tunteellista iskelmää vielä joulumarkkinoille. Albumista <span style="font-style:italic;">Surun pyyhit silmistäni</span> tuli siihen aikaan Suomen kaikkien aikojen eniten myyty levy osaksi siksi, että sitä alettiin myydä melko pian alehintaan. Nykyään se on kolmantena.<br /><br />Pitkään Kirkan ulottumattomiin jäänyt suosion huippu aiheutti musiikkityylin lopullisen vakiinnuttamisen. Kirkan laajaa aikaisempaa tuotantoa tarjottiin myös ahkerasti markkinoille; seuraavien kymmenen vuoden aikana julkaistiin peräti 13 kokoelmaa. Yleisöä miellytti kuitenkin enemmän uusi pehmeämpi tyyli. Lähes joka vuosi valmistui herkkä iskelmäalbumi, joista levyjä <span style="font-style:italic;">Anna käsi</span> (1989) ja <span style="font-style:italic;">Ota lähellesi </span>(1990) myytiin yli satatuhatta. Uran ainoa kultasingle tuli jonkin urheilukilpailun kunniaksi levytetystä laulusta <span style="font-style:italic;">Den glider in</span> (1995).Antti Soukkahttp://www.blogger.com/profile/03421807196176794736noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-4235864907799114509.post-60760291784297425492009-05-22T19:54:00.002+03:002009-05-22T19:57:24.422+03:008. Topi SorsakoskiPekka Tammilehto (s. 1952) oli 70-luvulla pätevä rockkitaristi joka soitti vuosia Boysissa ja oli päätyä Hurriganesiinkin. Topi Sorsakoski taas oli tuohon aikaan Tammilehdon keksimän fiktiivisen haitaristin nimi. Tammilehto kertoili keikkabussissa tarinoita Topi Sorsakosken seikkailuista niin usein, että tuota nimeä alettiin lopulta käyttää Tammilehdosta. Sorsakosken nimi tarttui taiteilijanimeksi 80-luvun puolella, kun Tammilehto alkoi keikkailla satunnaisesti Agentsin laulajana. Baddingin ja Agentsin teiden erottua Sorsakoskesta tuli Agentsin vakituinen solisti. EMI:n silloinen tuotantopäällikkö Pedro Hietanen ymmärsi tämän iskelmän ja rockin liiton ja Topi Sorsakosken persoonallisen äänen potentiaalin, ja solistille hankittiin ensin nimeä tangolevyllä <span style="font-style:italic;">Hurmio</span> (1985), jonka jälkeen päästiin asiaan. Topi Sorsakoski & Agentsin kolmea ensimmäistä albumia on myyty tähän mennessä yhteensä 417 000 kappaletta. Vertailun vuoksi voi mainita Dingon kolmen ensimmäisen albumin yltäneen 377 000:een. Mutta oliko musiikki iskelmää vai mitä? Yhtyeen oma tulkinta löytyy kolmannen albumin nimestä <span style="font-style:italic;">Pop</span>. Erasure ja U2 käyttivät samaa albumin nimeä vasta 90-luvulla.<br /><br />Yhtyeen materiaali koostui pelkästään lainakappaleista, joita ei soitettu nuoteista vaan korvakuulolta. Säveltäjä Erik Lindström huomasi radiota kuunnellessaan, että hänen kappaleensa <span style="font-style:italic;">Tuuli tuo tuuli vie</span> oli soitettu väärin levyllä <span style="font-style:italic;">Besame mucho</span> (1987). Kimpaantunut säveltäjä marssi EMI:n toimistoon ja vaati levyä vedettäväksi markkinoilta. Hänelle esitettiin pahoittelut ja kerrottiin, että vahinkoa on vaikea korjata, koska levyä on myyty jo satatuhatta. Riemastunut säveltäjä totesi, että hänen puolestaan pojat saavat soittaa niin kuin haluavat.<br /><br />Menestys toi mukanaan kovan keikkatahdin, joka toi mukanaan stressin, jota lääkittiin alkoholilla huonoin tuloksin. Topi Sorsakoski siirtyi 90-luvun alussa soolouralle, jolla suosio on ollut vaihtelevaa. <br /> <br />Niin kuin mainitsin jo Agentsin tullessa vastaan sijalla 41, kaikki Topi Sorsakoski & Agentsin levymyynnit on laskettu Topi Sorsakoskelle.Antti Soukkahttp://www.blogger.com/profile/03421807196176794736noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4235864907799114509.post-36411974812316238122009-05-18T21:27:00.001+03:002009-05-18T21:30:07.971+03:009. Vesa-Matti LoiriVesa-Matti Loirin (s. 1945) elokuvaroolit jakautuvat suurinpiirtein niin, että 80 % rooleista on ollut huumoria ja 20 % vakavaa. Laulajana prosentit ovat päinvastoin. Loirin menestys musiikkipuolella kuitenkin tuntuu selittyvän eniten sillä, että hän on yleisölle ennestään tuttu tv:stä ja elokuvista. Musiikkityyli on nimittäin niin kaukana mistään muusta top 50:n artistista, etten pysty uskomaan tällaisen musiikkiuran voivan olla kaupallisesti onnistunut ilman Uuno-julkisuutta.<br /><br />Loirin läpimurto musiikkipuolella tapahtui 70-luvun lopulla, kun albumi <span style="font-style:italic;">Eino Leino</span> (1978) kipusi listaa ylöspäin pikkuhiljaa, ja nousi vihdoin listaykköseksi helmikuussa 1980. Samoihin aikoihin Loiri valittiin edustamaan Suomea euroviisuihin kappaleella <span style="font-style:italic;">Huilumies</span>, joka jäi suomalaisen perinteen mukaan viimeiseksi, koska Uuno-elokuvat olivat muualla Euroopassa tuntemattomia. Uunoja tehtiin 19 kappaletta, mutta Eino Leino –levyjä vain neljä, koska kaksi viimeistä niistä ei myynytkään kultaa. Loiri on tehnyt kyllä monta muutakin jatko-osalevyä: <span style="font-style:italic;">Naurava kulkuri</span> sai jatko-osan <span style="font-style:italic;">Voi hyvä tavaton</span>, Juha Vainion kappaleita versioitiin kahdella <span style="font-style:italic;">Ystävän laulut</span> –albumilla, ja suomirockhittejä on riisuttu levyillä <span style="font-style:italic;">Ivalo</span>, <span style="font-style:italic;">Inari</span> ja <span style="font-style:italic;">Kasari</span>. Jälkimmäinen sarja on ollut erityisen kannattava, koska kappaleet on jo sävelletty ja sanoitettu valmiiksi, ja ne voi versioida halvalla, nopeasti ja vähin soittajin. Nuo levyt ovat tuoneet Loirille myös kaksi hänen kolmesta vuoden miessolistin Emma-patsaastaan. On hieman vaikea ymmärtää ÄKT:n motiiveja antaa Loirille Emma kerta toisensa jälkeen, aivan kuin hänestä tehtäisiin muka tällä tavalla entistä tunnetumpi. Syynä ei ole ainakaan se, että palkinto annettaisiin sille miessolistille, jonka levyä myydään sinä vuonna eniten. Vuonna 2007 Loiri pokkasi patsaan kolmatta kertaa, vaikka Ari Koivusen ja Samuli Edelmannin levyt kävivät vielä paremmin kaupaksi. <br /><br />Vesa-Matti Loirin myydyin levy on <span style="font-style:italic;">Sydämeeni joulun teen</span> (1988), jolle ei yllättäen tehty jatko-osaa, vaan vain yhden kappaleen enemmän sisältävä uusintajulkaisu vuonna 1998. <span style="font-style:italic;">Sydämeeni joulun teen</span> nousee vieläkin midprice-listan kärkisijoille joka joulu.Antti Soukkahttp://www.blogger.com/profile/03421807196176794736noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4235864907799114509.post-1290818972741911982009-05-15T00:40:00.001+03:002009-05-15T00:42:34.286+03:0010. NightwishNiktvissi Kitteeltä on aloittanut levytysuransa myöhemmin kuin kukaan muu top 50:ssä, vuonna 1997 singlellä <span style="font-style:italic;">The Carpenter</span>. Sen jälkeen yhtye on kasvattanut myyntiään Suomessa levy levyltä. Uusinta albumia <span style="font-style:italic;">Dark Passion Play</span> (2007) on myyty Suomessa yli 125 tuhatta kappaletta, mikä on nykyisillä markkinoilla älyttömän paljon. Nightwish on täällä 2000-luvun ylivoimaisesti suosituin musiikin esittäjä. Kaiken järjen mukaan huippu on nyt saavutettu, mutta ei Nightwishillä ole ennenkään ollut mitään tekemistä järjen kanssa.<br /><br />Nightwish aloitti vuonna 1996 akustisena triona, mutta muuttui pian hevikvintetiksi. Vanhempiensa kotona pehmolelu-Iineksen vieressä nukkunut lauluntekijä Tuomas Holopainen visioi, että Tarja Turusen ääni, mahtipontiset sovitukset ja fantasiakirjoja mukailevat sanoitukset olisivat hyvä juttu yhdessä. Yllättäen moni muu oli samaa mieltä. Nightwish nousikin muutamassa vuodessa maailman suosituimmaksi sinfonista metallia esittäväksi bändiksi, mikä ei ole mikään ihme, mutta se on, että <span style="font-style:italic;">Once</span> oli kesän 2004 myydyin albumi Euroopassa. Uskoiko kukaan Nightwishin lyövän kansainvälisesti läpi ennen kuin se tapahtui? Jälkiviisaana voi todeta, että <span style="font-style:italic;">Taru sormusten herrasta</span> on myynyt hyvin sekä kirjoina että elokuvina, joten miksipä samankaltainen eskapismi ei menisi musiikkinakin läpi. <br /><br />Sietämättömän Tarja Turusen erottaminen bändistä vuonna 2005 oli taas yksi ei-kaupallinen liike lisää, mutta Suomessa se paransi levymyyntiä. Vanhojen fanien lisäksi bändin uutta musiikkia pystyivät Anette Olzonin tultua laulajaksi kuuntelemaan myös bändiä aikaisemmin sydämensä pohjasta inhonneet. Muualla tuli hivenen takapakkia, mutta niin olisi epäilemättä käynyt Turusen kanssakin. Tuomas Holopaisen kiistatta taidokkaat sävellykset nousivat paremmin esiin vähemmän läpitunkevan naisäänen esittämänä. Holopainen kertoi Norjan televisiolle kerran pitävänsä seksiä yliarvostettuna perustellen mielipidettään suunnilleen ”Minä olen nähnyt kerran riptiisi-tanssin. Siltä näky sillon rintaliivitkin.” Fanit saavat varmaan luottaa siis jatkossakin siihen, ettei Holopaisen ajatuksissa liiku myöskään vastedes juuri muuta kuin fantasiakirjat ja se musiikki.Antti Soukkahttp://www.blogger.com/profile/03421807196176794736noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4235864907799114509.post-7865039002627061072009-05-11T01:08:00.003+03:002009-05-11T01:13:22.905+03:0011. AbbaAbballa on ollut kaksi menestyksekästä kautta. Ensimmäinen alkoi euroviisuvoitosta 1974 ja päättyi yhtyeen hajoamiseen 1982. Kulttuuri-ilmiönä huomattavasti erikoisempi ja mielenkiintoisempi toinen menestyskausi alkoi, niin kuin Timo Pennanen hiljattain listablogissaan <a href="http://listablogi.blogspot.com/2009/04/kaikki-alkoi-afrikasta.html ">muistutti</a>, kun Erasure otti versioitavakseen yhden popin historian epämuodikkaimmista yhtyeistä vuonna 1992. <span style="font-style:italic;">A</span><span style="font-style:italic;">bba-esque EP</span>:stä tuli hitti, ja vielä samana vuonna koottu Abba-kokoelma <span style="font-style:italic;">Gold – Greatest Hits</span> nousi sekin Suomen listaykköseksi ensin vuonna 1992, ja vielä uudestaan vuonna 1999. Tänä vuonna se on käynyt korkeimmillaan nelosena. Katalogi näyttää muutenkin käyvän kaupaksi; albumi <span style="font-style:italic;">Arrival</span> (1977) palasi tänä vuonna listalle kummittelemaan, niin kuin myös yhtyeen lähes koko tuotannon sisältävä 9 cd:n boksi <span style="font-style:italic;">The Albums</span>, joka julkaistiin viime vuonna. <br /><br />Abba olisi tällä listalla muutaman sijan ylempänä, jos mukaan laskettaisiin myös muiden esittäjien levyt, joilla versioidaan pelkästään Abbaa. Niistä kolme on myynyt platinaa: A-Teensin <span style="font-style:italic;">The Abba Generation</span> (1999), <span style="font-style:italic;">Rajaton Sings Abba With Lahti Symphony Orchestra</span> (2006) ja <span style="font-style:italic;">Mamma Mia Soundtrack</span> (2008). Kun lista on kuitenkin esittäjäkohtainen, koko kärkikymppi on nyt suomalainen. Abban musiikkia on käytetty eri yhteyksissä paljon muillakin tavoin kuin lauluja versioimalla. Mainitaan nyt vaikka elokuva <span style="font-style:italic;">Tahdon naimisiin</span> (1994) ja Madonnan hitti <span style="font-style:italic;">Hung Up</span> (2005). <br /><br />Toisin kuin melkein kaikki menneiden aikojen menestysyhtyeet, Abba ei ole palannut esiintymislavoille. Björn Ulvaeuksen huonon kunnon takia se ei olisi enää alkuperäisessä kokoonpanossa mahdollistakaan. Muista Abban jäsenistä myös Frida Lyngstad on jo käytännössä lopettanut musiikkiuransa. Kansanmusiikkivaikutteinen Benny Anderssons Orkester levyttää ja esiintyy edelleen, ja on Ruotsissa erittäin suosittu. Suomessa abbalaisista on menestynyt soolona parhaiten Agnetha Fältskog, joka on saanut kultalevyt vuosina 1983 ja 2004.Antti Soukkahttp://www.blogger.com/profile/03421807196176794736noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4235864907799114509.post-68134591286631121112009-05-08T12:50:00.002+03:002010-05-15T16:13:49.941+03:0012. YöSuomalaisen popmusiikin hölmöimpiä sanoituksia muistellessa nousee aina mieleen Yö. Kappaleessa <span style="font-style:italic;">Niin paljon me teihin luotettiin</span> (1985) runoillaan ”kai joku pyyhki puukon sun matkallas, jonka iskit mun unelmiin”. Karkea korrelaatiovirhe estää hetkeksi huomaamasta, ettei virkkeessä olisi mitään järkeä korjattunakaan. Entäs sitten <span style="font-style:italic;">Laulu rakkaudelle</span> (1988)? ”Kyllä jenkeissäkin vaihtuu valta, kun Nancy joskus kuolla kupsahtaa”. Nancy Reagan on vielä hengissä, joten tätä merkillistä ennustusta ei voi toistaiseksi todistaa täysin vääräksi, mutta pystyykö kukaan yrittämälläkään keksimään yhtä tökeröä tapaa ylistää rakkauden tärkeyttä? Nämä sutkaukset kirjoittanut Olli Lindholm ei valitettavasti ole enää pitkään aikaan tehnyt sanoituksia. Minä en pysty ottamaan myöskään Pauli Hanhiniemen ja kumppaneiden tekemiä sanoituksia tosissaan, mutta ymmärrän että joku pystyy.<br /><br />Vakavasti ottaminen on Yön kannalta oleellista. Jotkut kuuntelevat Popedaa camp-arvojen takia, mutta Yötä ei kukaan. Tahattoman huumorin hetket on upotettu suureellisuuteen ja paatokseen, joka on siihen eläytymättömälle sietämätöntä. <br /><br />Vuosina 1983-84 Yö oli hetken Suomen ykkösbändi, mutta jäi pian Dingon varjoon. Dingon lopettaminenkaan ei lopettanut Yön alamäkeä. Olli Lindholm jatkoi kuitenkin sitkeästi levyjen tekemistä Yön nimellä vaihtuvien muusikoiden ja lauluntekijöiden kanssa, ja 90-luvulla Yö rupesi saamaan uudestaan albumeitaan listalle. Radiomafian vuonna 1995 järjestämässä äänestyksessä kaikkien aikojen parhaasta kappaleesta <span style="font-style:italic;">Joutsenlaulu</span> (1984) sijoittui yllättäen suomalaisista kappaleista korkeimmalle. Tosin siihen riitti 14. sija, mikä kertoo suomalaisen musiikin arvostuksen olleen aika matalalla nykyiseen verrattuna. Kokoelma <span style="font-style:italic;">Parhaat</span> (1995) menestyi hyvin, ja seuraava hittikokoelma <span style="font-style:italic;">Legenda</span> (2001) vielä paremmin. Sen jälkeen uusienkin levyjen myyntiluvut ovat nousseet valtaviksi. Yö on 2000-luvun toiseksi myydyin yhtye Suomessa. Yön nousulla on varmasti yhteys siihen, että Lindholm on jättänyt sanoitushommat muille, mutta uskon, että vielä merkittävämpää on se, että Olli Lindholm on oppinut laulamaan. Laulu ei ole enää sellaista epävireistä kailotusta kuin ennen, vaan itse asiassa aika sävykästä tulkintaa.Antti Soukkahttp://www.blogger.com/profile/03421807196176794736noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-4235864907799114509.post-81704460752166666032009-05-04T11:41:00.002+03:002009-05-04T11:44:04.983+03:0013. Katri HelenaKatri-Helena Kalaoja (s.1945) sai ensimmäisen kultalevynsä singlestä <span style="font-style:italic;">Puhelinlangat laulaa </span>(1964) ja viimeisimmän albumista <span style="font-style:italic;">Elämänlangat</span> (2006). Näiden lankojen väliin jäävä 42 vuotta on Suomen ennätys kultalevyartistina pysymisessä. Listasijoitusten perusteella hänen suosionsa oli huipussaan 60- ja 70-luvuilla, mutta myydyin albumi on <span style="font-style:italic;">Anna mulle tähtitaivas </span>(1992). Katri Helena on tällä listalla naisartistien ykkönen.<br /><br />Katri Helenaa tituleerataan sinivalkoiseksi ääneksi melkein yhtä usein kuin urheiluselostajia. En osaa kyllä selittää, mikä juuri hänen äänessään on erityisen sinivalkoista. Hän on lainannut monta hittiä Italiasta ja Ranskasta, niin kuin useimmat suomalaiset iskelmälaulajat. Yksi selitys olisi, että Katri Helena on yksi kolmesta artistista, jotka ovat edustaneet Suomea Euroviisuissa kahdesti. Ehkä parempi selitys on se, että Katri Helena on pysynyt suosittuna ja kuuluisana niin pitkään, että hän on ollut läsnä suomalaisten arjessa television, radion ja lehtien kautta pitempään kuin useimmat pystyvät muistamaan. <br /><br />Noin pitkällä uralla musiikkityyli ehtii tietysti muuttua moneen kertaan, mutta Katri Helena on pysynyt harvinaisen johdonmukaisesti iskelmän parissa. <span style="font-style:italic;">Kesän lapsi</span> flirttaili discon suuntaan, mutta yleisö on yleensä säästynyt yllätyksiltä ostaessaan levyn. Ehkä Katri Helenan ääni ei vain veny rockiin tai klassiseen. Katri Helenan <a href="http://lotta.yle.fi/ijulkaisu.nsf/sivut/maailmanparaslevy?opendocument&pageid=Content14570718104">valitsemat kappaleet</a> radio-ohjelmassa Maailman paras levy kertovat kuitenkin, että hän kuuntelee musiikkia laaja-alaisesti. Olisiko ensi syksynä ilmestyvällä albumilla irtiottojen aika, nyt kun pitkäaikainen taustaorkesteri Petoman (sic) sai juuri kenkää?Antti Soukkahttp://www.blogger.com/profile/03421807196176794736noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4235864907799114509.post-28014074504536917632009-05-01T02:18:00.002+03:002009-05-01T02:22:33.325+03:0014. Madonna”Kuka tulisi katsomaan 50-vuotiasta Madonnaa nähdäkseen seksikkään lava-shown?” kysyi aikoinaan Jyrki Hämäläinen hillittömässä kirjassaan <span style="font-style:italic;">Tähtien tuska ja kimallus</span>. Tällä hän halusi korostaa 50-vuotiaan Tina Turnerin ainutlaatuisuutta. Kumpikin naistähti on edelleen vedossa vuonna 2009, mutta Jyrki Hämäläinen ei. Koko Madonnan uran ajan media on ollut kärkäs ennustamaan alamäkeä pian tulevaksi, ja pienetkin levymyynnin notkahdukset ja skandaalit on nähty laskusuunnan merkeiksi. Draaman kaartahan ei saa aikaan pelkästä noususta ja huipulla pysymisestä. Todellisuudessa Madonna menestyy nykyisin erittäin hyvin omiin aikaisempiin saavutuksiinsakin verraten. Levyjen myyntiluvut eivät ole enää 80- ja 90-lukujen tasoa, mutta sen voi pistää täysin äänitemyynnin yleisen vähenemisen piikkiin. <a href="http://www.mediatraffic.de/year-end-tracks.htm">Tämän laskelman</a> mukaan<span style="font-style:italic;"> 4 Minutes</span> oli maailman neljänneksi myydyin single vuonna 2008, ja sama taho listasi <span style="font-style:italic;">Hard Candyn </span>vuoden yhdeksänneksi myydyimmäksi albumiksi. Madonnan 11 kultalevystä Suomessa myydyin on yllättäen balladikokoelma <span style="font-style:italic;">Something To Remember</span> (1995). Kultalevyt jakautuvat tasaisesti kolmelle vuosikymmenelle, 3-4-4.<br /><br />Madonna poikkeaa lähes kaikista muista suurista poptähdistä siinä, ettei hän ollut parikymppisenä huomiotaherättävän lahjakas missään. Loputtomalla treenaamisella hän on tehnyt itsestään arvostetun laulajan, tanssijan ja näyttelijän. Näyttelijän? Kyllä, Madonnan esitys<span style="font-style:italic;"> Evitassa</span> voitti Kultaisen maapallon parhaasta naisroolista. Hän on kirjoittanut myös 14 lastenkirjaa, hyvällä menestyksellä tietysti. Elokuvaohjaajana Madonna on ottanut vasta ensiaskeleensa elokuvalla<span style="font-style:italic;"> Filth And Wisdom</span>, mutta mikä ettei hän jossain vaiheessa nousisi silläkin alalla huipulle. Ohjaajaksihan Madonna on vielä aika nuori.Antti Soukkahttp://www.blogger.com/profile/03421807196176794736noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4235864907799114509.post-17874072043423404262009-04-27T00:00:00.001+03:002009-04-27T00:04:04.408+03:0015. HectorHector eli Heikki Harma (s. 1947) tuli hieman tunnetuksi jo vuonna vuonna 1965 Buffy Sainte-Marie –coverilla <span style="font-style:italic;">Palkkasoturi</span>, ja muutama vuosi myöhemmin Cumulus-yhtyeessä, mutta suosio nousi pilviin levyllä <span style="font-style:italic;">Herra Mirandos </span>(1973), joka pysyi neljä kuukautta albumilistan kärjessä. Sen syrjäytti ykköspaikalta Hectorin seuraava levy <span style="font-style:italic;">Hectorock I</span>, joka on edelleen Hectorin uran myydyin albumi. Tuo saman artistin 31 viikon yhtäjaksoinen putki albumilistan ykkösenä on ennätys, joka on nykyään käytännössä mahdoton rikkoa. <span style="font-style:italic;">Hectorockin</span> napakoiden hittien jälkeen kunnianhimoinen taiderocklevy <span style="font-style:italic;">Liisa pien</span> palautti levymyynnin kohtuullisemmalle tasolle, josta paluu suursuosioon koitti vasta vuosina 1987-1992. 90-luvun lopulla hän menestyi Kirkan, Paven ja Pepen rinnalla yhtenä Mestareista. Uusin albumi <span style="font-style:italic;">Ei selityksiä</span> (2004) on sekin ehtinyt myydä platinaa. Vuonna 2007 Hector teki jäähyväiskiertueen, mutta tällä viikolla hän taas esiintyy kahden keikan verran Savoy-teatterissa, ja lisää konsertteja on suunnitteilla.<br /><br />Hector on ihan omanlaisensa hahmo suomalaisessa musiikissa. Paatos ja melankolia istuvat hänelle paremmin kuin useimmille. Hänen huumorilaulunsa, joista on usein kyllä tullut hittejä, kuulostavat taas yleensä hieman väkinäisiltä. Mieleen tulee lähinnä rippileirin pappi, joka kertoo vitsin saadakseen nuorison huomion puoleensa, jotta voisi sitten saada paremmin sanomansa perille. Heikki Harma oli myös pitkään Rockradion toimittaja, jonka pyrkimys ohjata kansan musiikkimakua oikeaan suuntaan sai tylyn tuomion Eppu Normaalin kappaleessa <span style="font-style:italic;">Radio</span> (1979). Hectorin ovat maininneet lauluissaan nimeltä ainakin Tuomari Nurmio, Juliet Jonesin Sydän, Kari Peitsamo, Juice Leskinen, Mikko Alatalo, Virve Rosti, Antti Kleemola ja Turo’s Hevi Gee. Lisäksi selviä Hector-viittauksia on ainakin Sleepy Sleepersillä, Puolikuulla, Irwinillä ja Heikki Salolla. Näistä poikkeuksellisen lukuisista viittauksista osa on kunnianosoituksia ja osa suoranaista vittuilua. Ainakin Hector on tehnyt vaikutuksen.Antti Soukkahttp://www.blogger.com/profile/03421807196176794736noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4235864907799114509.post-56290393940286792662009-04-24T20:40:00.002+03:002009-04-24T20:46:10.796+03:0016. Jamppa TuominenNäinkin ylhäällä tulee vastaan yllätysnimi. Jarmo ”Jamppa” Tuominen (1949-1998) on jäänyt niin totaalisesti vaille positiivista julkisuutta, että voisi kuvitella hänen suosionsa jääneen vähäiseksi, tai ainakin lyhytaikaiseksi. Väärin, väärin. Jamppa Tuominen on saanut tähän mennessä 15 kultalevyä, joista ensimmäinen oli <span style="font-style:italic;">Jamppa Tuominen</span> (1977) ja uusin <span style="font-style:italic;">Toivotaan, toivotaan – 40 unohtumatonta laulua vol. 2</span> (2006). Uran myydyin levy oli <span style="font-style:italic;">Kuumat kyyneleet</span> (1983). Silti en muistanut lunttaamatta häneltä muuta laulua kuin <span style="font-style:italic;">Aamu toi, ilta vei</span>. Muistatteko te?<br /><br />Jamppa Tuomisen tarinassa on joitain perin tuttuja piirteitä: hän oli laulajana ja multi-instrumentalistina ihmelapsi, joka keikkaili orkesterin solistina 11-vuotiaasta saakka ja voitti vuonna 1962 kansakoululaisten valtakunnallisen laulukilpailun. Hän saavutti menestyksensä huipun 80-luvun alkupuolella. Sairaudet ja päihderiippuvuus varjostivat uraa, mutta hän jatkoi menestyslevyjen tekemistä niistä huolimatta. 90-luvulla häntä syytettiin aiheetta lapsen hyväksikäytöstä, mikä heikensi hänen terveyttään entisestään. Jamppa Tuomisen tapauksessa tämä johti kuolemaan, mutta Michael Jackson on selvinnyt tästä kaikesta, ainakin hengissä.<br /><br />Minut vietiin lapsena Seinäjoelle katsomaan maatalousnäyttelyä. Olihan siellä jotain kiinnostavaa, nimittäin kojuja joissa myytiin kasetteja halvalla. Kävin tsekkaamassa ensin muut kojut, ja jätin viimeiseksi sen, jossa soitettiin Jamppa Tuomista aivan liian lujalla. Sieltä löytyikin vaikka mitä hyvää: R.E.M., Sielun Veljet, The Police jne. Nostin lopulta katseeni laarista nähdäkseni, kuka ihmeessä soittaa pelkkiä Jamppa Tuomisen kasetteja, vaikka laatikoissa olisi paljonkin herkkuja. Kauppias oli tietysti Jamppa Tuominen.Antti Soukkahttp://www.blogger.com/profile/03421807196176794736noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-4235864907799114509.post-37026357498178851182009-04-20T23:34:00.002+03:002009-04-20T23:37:59.691+03:0017. MetallicaLos Angelesissa vuonna 1981 perustettu Metallica teki 80-luvulla matkan marginaalista valtavirtaan pikemminkin muuttamalla musiikkikulttuuria kuin muuttumalla itse. Heidän ensimmäinen listaykkösensä Suomessa oli <span style="font-style:italic;">...And Justice For All (1988)</span>, joka oli bändin viimeinen thrash metal –levy 20 vuoteen. Seuraava levy <span style="font-style:italic;">Metallica</span> (1991) olikin jo huomattavasti hidastempoisempi ja melodisempi, ja se nosti bändin myynnin ja maineen niin korkealle, ettei Metallica ole onnistunut juurikaan horjuttamaan niitä, vaikka myöhemmät levyt eivät ole olleetkaan yhtä onnistuneita. <span style="font-style:italic;">Metallica</span> on kuudenneksi myydyin ulkomainen levy Suomessa, ja käy edelleen kaupaksi sen verran hyvin, että noussee tulevina vuosina pari-kolme sijaa. <br /><br />Viime syyskuussa ilmestyneen <span style="font-style:italic;">Death Magneticin</span> julkaisuajan lähestyessä suomalainen media oli kilvan hehkuttamassa Metallican erinomaisuutta, ja sitä, että tuleva levy olisi vähän niin kuin klassikkolevy <span style="font-style:italic;">Master Of Puppets</span> (1986). <span style="font-style:italic;">Master Of Puppets</span> ja <span style="font-style:italic;">...And Justice For All</span> ylittivät viimein platinarajan tämän hypetyksen voimalla, mutta <span style="font-style:italic;">Death Magnetic</span> ohitti niiden myyntiluvut parissa kuukaudessa, mitä voitaneen pitää markkinoinnin Suomen ennätyksenä. En ole nimittäin kuullut vielä kenenkään pitävän <span style="font-style:italic;">Death Magneticista </span>enemmän kuin <span style="font-style:italic;">Master Of Puppetsista</span>. Tätä kirjoitettaessa <span style="font-style:italic;">Death Magnetic</span> on pysynyt albumilistalla 31 viikkoa, ja ehtinee tämän vuoden aikana nousta 2000-luvun myydyimmäksi ulkomaiseksi levyksi. <br /><br />Tämän kaiken taustalla on suureksi osaksi se, että suomalaisen metallin voittokulku maailmalla on tehnyt hevin kuuntelemisesta yhtä isänmaallista kuin jääkiekon ja formuloiden katsomisesta. Suomalaisista metalliyhtyeistä Apocalyptica on suorimmin Metallican perillinen. Heidän levynsä <span style="font-style:italic;">Plays Metallica By Four Cellos</span> (1996) ehti olla muutaman vuoden ajan maailmanlaajuisesti myydyin suomalainen levy. Metallica on taas velkaa suomalaisista metalliyhtyeistä selvimmin Stonelle. <span style="font-style:italic;">Enter Sandmanin</span> riffi liippaa perin läheltä <span style="font-style:italic;">Get Stonedia</span>.Antti Soukkahttp://www.blogger.com/profile/03421807196176794736noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4235864907799114509.post-34366171789143377852009-04-17T00:10:00.001+03:002009-04-17T00:12:55.171+03:0018. Juice LeskinenPauli Matti Juhani Leskinen (1950-2006) eli Juice jätti jälkeensä valtavan tuotannon: kokoelmat poislukienkin lähes 30 albumia, lähes 20 kirjaa ja paljon muita sanoituksia, suomennoksia, pakinoita jne. Juicen musiikkiuralla oli kaksi kaupallisesti menestyksellistä kautta, joista ensimmäinen oli vuosina 1974-75 ja toinen vuosina 1980-91. Hänen kolme myydyintä levyään tässä järjestyksessä ovat kokoelma <span style="font-style:italic;">Kautta aikain</span> (1997), <span style="font-style:italic;">Yölento</span> (1986) ja <span style="font-style:italic;">Taivaan kappaleita</span> (1991). Hän on saanut tähän mennessä 15 kultalevyä, joista viisi on kokoelmia.<br /><br />Juice nousi pinnalle vuonna 1974 <span style="font-style:italic;">Marilyn</span>-hitillä, joka mukaili 50-luvun rock’n’rollia, kuten siihen aikaan tekivät hyvällä menestyksellä myös Badding, Hector, Hullujussi ja Hurriganes. Alkuaikojen singlet viljelivät <span style="font-style:italic;">Marilynin</span> malliin kepeitä nokkeluuksia, mutta vaikka ensimmäinen vakava single <span style="font-style:italic;">Syksyn sävel</span> floppasi, Juice vei musiikkiaan aina vain kunnianhimoisempaan suuntaan. Nokkeluuksia ja tarkkaa riimittelyä hän ei hylännyt vakavimmillaankaan. Albumista <span style="font-style:italic;">XV yö (Tauko III)</span> (1980) tuli viimein uusi kaupallinen läpimurto. Grand Slam –yhtyeen kokoaminen vuonna 1981 antoi Juicelle laajempia mahdollisuuksia toteuttaa visioitaan niin levyillä kuin keikoilla. Juicen voimallisin kausi huipentui uran kaikin tavoin onnistuneimpaan levyyn <span style="font-style:italic;">Yölent</span><span style="font-style:italic;">o</span>, jonka jälkeen terveys heikkeni. Seuraavat levyt olivat vielä melko tasokkaita. Ne eivät olleet enää varsinaisesti rockia, vaan suurimmaksi osaksi akustisvoittoista iskelmällistä poppia. 90-luvun mittaan verbaaliakrobatia alkoi sitten taas mennä ajatuksen edelle. <br /> <br />Juicen vaikutus suomirockiin on ollut se, että kirjallinen puoli on korostunut. En nyt tarkoita sitä, että Suomessa on ehkä asukaslukuun nähden enemmän rokkari-kirjailijoita kuin missään muussa maassa, vaan sitä, että täällä menestyvät vieläkin Samuli Putron kaltaiset artistit, joiden yleisö on kiinnostuneempi siitä mitä lauletaan, kuin miten se lauletaan.Antti Soukkahttp://www.blogger.com/profile/03421807196176794736noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4235864907799114509.post-9453386589636165972009-04-13T02:11:00.003+03:002009-04-13T02:17:18.262+03:0019. Dingo80-luvun puolessavälissä puhuttiin dingomaniasta. Nuoret fanit jäljittelivät Dingon jäseniä pukeutumisellaan ja kampauksillaan, keikkapaikoilla tehtiin yleisöennätyksiä ja Dingon levyt olivat listojen kärjessä. Dingomania pysyi kiihkeimmillään noin vuoden verran. <span style="font-style:italic;">Nimeni on Dingo </span>(1984) kipusi viiden kuukauden ajan listaa ylöspäin ja pääsi lopulta kärkeen, <span style="font-style:italic;">Kerjäläisten valtakunnasta</span> (1985) tuli aikanaan kaikkien aikojen myydyin levy Suomessa (nykyään se on neljäs), mutta <span style="font-style:italic;">Pyhä klaani</span> (1986) ei enää noussut albumilistan ykköseksi. Se jäi J. Karjalaisen <span style="font-style:italic;">Varaanin</span> taakse. Dingon hajoaminen 7.10.1986 oli Suomen ensimmäinen rocktapaus, josta kerrottiin tv-uutisissa. <br /><br />Dingon pöyhkeät kampaukset, meikit, korut ja huivit eivät olleet aivan ennennäkemätöntä keikarointia suomalaisessa rockissa. Hanoi Rocks oli ehtinyt totuttaa sellaiseen jo muutaman vuoden ajan. Näyttävä imago ja tarttuvat suomenkieliset kappaleet olivat kuitenkin uusi yhdistelmä. Neumann kirjoitti moneen Dingon sanoitukseen kaukomaiden eksotiikkaa, mutta suurimpien hittien sanoituksissa liikuttiin hyvinkin suomalaisissa tunnelmissa parturikampaamon Lissusta Eppujen kuuntelemiseen. <br /><br />Neumann on koonnut myöhempinä vuosikymmeninä erilaisia Dingona esiintyneitä kokoonpanoja moneen kertaan, ja nämä Dingon reinkarnaatiot ovat tehneet yhteensä kolme uutta albumiakin, saman verran kuin varsinainen Dingo teki 80-luvulla. Nuo myöhemmät levyt eivät kuitenkaan vaikuta tämän listan sijoitukseen, koska niistä ei ole tullut kultalevyjä. Dingo on mukana alle kahden vuoden sisällä julkaistujen kolmen albumin ja kolmen niitä kierrättäneen kokoelman ansiosta.Antti Soukkahttp://www.blogger.com/profile/03421807196176794736noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4235864907799114509.post-58441704740751083542009-04-10T10:02:00.001+03:002009-04-10T10:04:38.040+03:0020. Jope RuonansuuAhkerankaan listojen seuraamisen perusteella ei arvaisi Jope Ruonansuun albumimyyntiä niin suureksi, että sillä mahtuu kaikkien aikojen top 20:een. Ruonansuu on hyvä esimerkki siitä, että levyjä myydään paljon listaliikkeiden ulkopuolellakin, huoltoasemilla ja missä lie. Kaikki hänen 14 kultalevystään eivät ole nousseet albumilistalle lainkaan. Ruonansuun myydyin levy on <span style="font-style:italic;">Työnnä kännykkä hanuriin </span>(2002).<br /><br />Ruonansuun levyillä huumori pohjautuu enimmäkseen imitaatioille ja ajankohtaisten ilmiöiden irvailulle. Popmusiikin harrastajille tutumpien humoristien Sleepy Sleepersin ja Eläkeläisten tapaan Ruonansuukin tekee usein uusia sanoituksia tuttuihin hitteihin, mutta edellisistä poiketen Ruonansuun huumorin kärki ei yleensä suuntaudu osaksikaan versioitavaa laulua kohti. Tuttu laulu on enemmänkin väline tehdä esityksestä helpommin lähestyttävä. Televisio on taas tehnyt tutuksi Ruonansuun esiintyjänä, ja mahdollisesti myös Ruonansuun imitoimassa samaa hahmoa kuin levyllä. Jos asiakas on oikein pehmitetty, häntä alkaa naurattaa jo kun näkee levyn ABC:n hyllyssä, ja ostopäätös syntyy.<br /><br />Suomessa ei ole tainnut olla Esa Pakarisen jälkeen menestyvää koomikkoa, joka ei jossain vaiheessa kokisi tarpeelliseksi osoittaa, että hän osaa muutakin kuin naurattaa. Jope Ruonansuukin vaihtoi huumorin itkuiskelmään viime albumillaan <span style="font-style:italic;">Enkeleitä toisillemme – herkimmät laulut</span>. Toukokuussa ilmestyvän seuraavan albumin, järjestyksessä yhdeksännentoista, on taas tarkoitus olla hauska.Antti Soukkahttp://www.blogger.com/profile/03421807196176794736noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4235864907799114509.post-77141253567355243262009-04-06T12:57:00.001+03:002009-04-06T12:59:27.539+03:0021. Dire StraitsVuonna 1977 Newcastlessa perustettu Dire Straits ehti tehdä ennen vuonna 1995 tapahtunutta hajoamistaan vain kuusi studioalbumia. Esikoislevyä <span style="font-style:italic;">Dire Straits</span> lukuunottamatta kaikista tuli Suomessa kultalevyjä, kuten myös kahdesta kokoelmasta. Näiden myyntiluvut ovat niin massiivisia, että Dire Straits on tällä listalla briteistä kaikkein korkeimmalla. Seuraavat ovat Queen sijalla 39 ja Pet Shop Boys sijalla 70.<br /><br />Dire Straits ei kyllä kuulosta erityisen englantilaiselta. Bändi otti vaikutteita enemmän amerikkalaisesta musiikkiperinteestä, bluesista ja countrysta. Kahdella ensimmäisellä levyllä oli vielä varsin simppeliä perinnerockia, mutta sitten kappaleet pitenivät ja sovitukset paisuivat. Menestys toi mukanaan mammuttitaudin. Tämä taas lisäsi suosiota entisestään. Suosion huippu tuli albumilla <span style="font-style:italic;">Brothers In Arms</span> (1985), joka on Suomen neljänneksi myydyin ulkomainen levy, yläpuolellaan vain kolmen bändin hittikokoelmat.<br /><br />Mark Knopfler oli kitaristina, lauluntekijänä ja tuottajana sen verran taitava, ettei vaatimaton lauluääni estänyt nousua huipulle. Elokuussa 60 vuotta täyttävä Knopfler sai Dire Straitsissä menestystä niin kyllikseen, että hän ei ole suostunut kokoamaan bändiä uudelleen comeback-kiertuetta varten, vaikka melkein kaikki muut 70- ja 80-luvun supertähdet kiertävät maailmaa keräämässä ostovoimaiselta aikuisyleisöltä rahat pois.Antti Soukkahttp://www.blogger.com/profile/03421807196176794736noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4235864907799114509.post-25314500626451686332009-04-03T14:00:00.001+03:002009-04-03T14:02:20.782+03:0022. Tapani KansaPomoni kertoi olleensa 60-luvun lopulla Someron Esakalliolla Tapani Kansan keikalla. Esityksestä jäi mieleen parhaiten Kansan mustien housujen avoimesta sepaluksesta repsottava aniliininpunainen paidanhelma. Kysymys oli tuskin tahallisesta vihjailusta P.J. Probyn revenneiden housujen tapaan. Tahaton komiikka on maustanut Kansan uraa siitä eteenpäinkin. Kansan uusimpia hassutteluja ovat olleet suurimmaksi osaksi sekavista puheista koostunut konsertti ja euroviisukarsintaesiintymisen keskeytys ”äänekkäiden aplodien” takia. Vähemmän hauskoja tempauksia Kansa on harrastanut autoillessaan, vaikka kaahailu taitaakin olla yleisin Tapani Kansa –vitsien aihe.<br /><br />Maaliskuussa 60 vuotta täyttäneen Kansan kansansuosio on kuitenkin säilynyt harvinaisen pitkään; hän on pysynyt jo 41 vuotta lista-artistina, ja kultalevyjäkin hän on tehnyt viidellä vuosikymmenellä. Ensimmäinen kultalevy tuli <span style="font-style:italic;">Delilah</span>-singlellä vuonna 1968, ja viimeisimpänä julkaistu on vuoden 2004 albumi <span style="font-style:italic;">Tapsa ja Rautavaara – lauluja elämän poluilta</span>. Eniten on myyty albumia <span style="font-style:italic;">Mistä rakkaus alkoi</span> (1977). Helsingin Sanomat mainitsi 60-vuotishaastattelun yhteydessä Tapani Kansan suuriksi hiteiksi kappaleet <span style="font-style:italic;">Delilah </span>ja <span style="font-style:italic;">Käymään vain</span>, joista jälkimmäistä Kansa ei ole todellisuudessa ikinä edes levyttänyt.<br /><br />Kävin yliopistossa kielenhuollon kurssin, jolla annettiin tehtäväksi korjata Tapani Kansan yleisönosastokirjoitus ymmärrettävään muotoon. Tehtävä oli mahdoton. Kansan kirjoittamien noin 300 sanoituksen joukossa on myös aikamoisia kieli- ja ajatuskukkasia, vaikka niitä hiotaan hartaammin. Laulussa <span style="font-style:italic;">Tulkaa tytöt takaisin</span> kertoja haikailee Helena Karan ja Regina Linnanheimon näköisiä naisia, ja tarjoaa ratkaisuksi ”pankaa meikit menemään”. Odotamme innolla Kansan suunnitteleman runokirjan ilmestymistä. Ehkä mukana on myös murrerunoja, koska Tapani Kansan kotisivujen mukaan:<br /><br />”Tapani Kansa kuuluu niihin harvoihin, jotka hallitsevat useita suomen kielen murteita! Tämä taito on usein herättänyt hämmästystä ja ihastusta yleisössä. Tapani Kansa osaa niin savon kuin karjalan murteet. Pohjanmaankin murteet hän hallitsee. Paitsi että hän puhuu, hän myös laulaa eri murteilla! Erityisen suurta ihastusta herättää kuulla tuttu kappale esitettynä murteella. Jo se, että esittää <span style="font-style:italic;">osan</span> kappaleesta murteella, tuo viehkeän säväyksen tulkintaan. Kuvitelkaapa esimerkiksi ooppera-aaria Don Giovannin savon murteella. Kyllä vain. Tämäkin taittuu Tapani Kansalta. Voitte varmaan kuvitella, minkälaisen riemun ja suosion tällainen veto herättää yleisössä.”Antti Soukkahttp://www.blogger.com/profile/03421807196176794736noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-4235864907799114509.post-74474896426767387442009-03-30T07:17:00.002+03:002009-03-31T22:11:35.849+03:0023. Kaija KooKaija Kokkola (s. 1962) aloitti levytysuransa 80-luvun alussa Steel City –yhtyeen laulajana, ensin englanniksi ja sitten suomeksi. Hänen ensimmäinen bändinsä Nakusika ei koskaan levyttänyt. Steel Citykään ei ihmeemmin menestynyt, mutta Kokkola lauloi samoihin aikoihin taustoja muiden hiteillä, kuten Maukka Perusjätkän <span style="font-style:italic;">Vaatteet</span> ja Frederikin <span style="font-style:italic;">Titanic</span>. Ensimmäinen soolosingle nimellä Kaija Koo ilmestyi 1984, ja albumi <span style="font-style:italic;">Kun savukkeet on loppuneet</span> vuonna 1986. Levymyynti oli edelleen vaatimatonta, ja seurasi seitsemän vuoden levytystauko.<br /><br />Kaija Koon paluulevy<span style="font-style:italic;"> Tuulten viemää </span>(1993) sisälsi hänen silloisen aviomiehensä Markku Impiön säveltämiä lauluja. Kaija Koon fanisivujen biografian mukaan ”musiikki levyllä ei sopinut 90-luvun alun kaavaan”. Näkemys on aika erikoinen, koska Maggie Reillyn <span style="font-style:italic;">Echoes</span> oli kesällä 1992 yhdeksän viikkoa Suomen albumilistan ykkösenä. Valeslovari <span style="font-style:italic;">Kuka keksi rakkaude</span><span style="font-style:italic;">n</span> nousi jättihitiksi, ja <span style="font-style:italic;">Tuulten viemää</span> oli listaykkönen vielä pitempään kuin referenssinsä, jopa 15 viikkoa. <span style="font-style:italic;">Tuulten viemää</span> on yli 175 000 kappaleen myynnillään Suomen kuudenneksi myydyin levy, ja kaikkein myydyin naisartistin levy.<br /><br />Kolme seuraavaakin Kaija Koon albumia nousi listaykköseksi, mutta myyntimäärät laskivat koko ajan. Viimeisin kultalevy <span style="font-style:italic;">Mikään ei riitä</span> julkaistiin 2002, mutta tämän jälkeenkin Kaija Koo on julkaissut kolme uutta albumia ja kaksi kokoelmaa.Antti Soukkahttp://www.blogger.com/profile/03421807196176794736noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4235864907799114509.post-65074497646709958282009-03-27T07:12:00.002+02:002009-03-27T07:18:26.706+02:0024. Leevi And The LeavingsLeevi And The Leavings oli käytännössä Gösta Sundqvistin (1956-2003) sooloprojekti. Sundqvist sävelsi, sanoitti, sovitti, tuotti, lauloi ja soitti osaa instrumenteista. Hän jopa suunnitteli levynkannet ja musiikkivideot. Yhtyeen muista jäsenistä olivat pisimpään mukana Risto Paananen, Juha Karastie ja Niklas Nylund. He tekevät edelleen musiikkia yhdessä, ja sitä julkaistaan mahdollisesti tämän vuoden aikana, ei kuitenkaan LATL:n nimellä. Bändi ei keikkaillut lainkaan, vaikka palkkioksi tarjottiin välillä moninkertaista summaa muihin kotimaisiin huippunimiin verrattuna.<br /><br /><span style="font-style:italic;">Häntä koipien välissä</span> (1988) oli yhtyeen kaupallinen läpimurtolevy. Suurin osa yhtyeen varhaisemmasta tuotannosta ei päässyt albumi- eikä singlelistalle, mikä tuntuu käsittämättömältä, koska tuon ajan lauluista niin moni on noussut klassikoksi: <span style="font-style:italic;">Mitä kuuluu Marja-Leena?</span>, <span style="font-style:italic;">Muotitietoinen</span>, <span style="font-style:italic;">Tuhannen markan setel</span><span style="font-style:italic;">i</span>, <span style="font-style:italic;">Elämää</span>, <span style="font-style:italic;">Onnelliset</span>, <span style="font-style:italic;">En tahdo sinua enää</span>, <span style="font-style:italic;">Pohjois-Karjal</span><span style="font-style:italic;">a</span>, <span style="font-style:italic;">Elämä ikkunan takana</span> jne. Nämä ovat nousseet listoille vasta kokoelmalevyillä, joista menestynein on <span style="font-style:italic;">Keskiviikko – 40 ensimmäistä hittiä</span> (1997). <span style="font-style:italic;">Keskiviikko</span> on 133 listaviikollaan Suomen albumilistalla pisimpään pysynyt levy, mutta tukkumyyntihinnan pudottua sääntöjen määräämän rajan alle se pääsee enää midprice-listalle, jolla se on muuten tälläkin hetkellä ykkösenä. Viidentenä on sen jatko-osa <span style="font-style:italic;">Torstai – 40 seuraavaa hittiä</span>.<br /><br />Iskelmäparodialla aloittanut Leevi And The Leavings laajensi musiikillista ilmaisuaan mm. discon, rockabillyn ja hard rockin puolelle. Usein vaikutteita otettiin myös ajan muodikkaimmasta popista. <span style="font-style:italic;">En tahdo sinua enää</span> (1982) on nimeään myöten vastaus Human Leaguen lauluun <span style="font-style:italic;">Don’t You Want Me?</span> <span style="font-style:italic;">Rin Tin Tin</span> (1988) taas tuo mieleen The Smithsin. LATL:n sovitukset ovat runsaita, ja usein päällekkäin risteilee kolmekin eri melodiaa. Nerokkaat sanoitukset ovat kuitenkin ehkä suurin syy yhtyeen menestykseen. Suurimmassa osassa niistä otetaan altavastaajan näkökulma, ja sama kappale voi kuulostaa yhden mielestä koomiselta, toisen mielestä traagiselta ja kolmas löytää siitä molemmat puolet.<br /><br />Gösta Sundqvistin muut projektit: radiokomediat, Aarne Tenkasen levyt ja lehtikolumnit, söivät loppuaikoina luovuutta ja veivät parhaan terän Leevi-levyiltä. 90-luvun puoleenväliin saakka taso oli todella korkea, ja sinä aikana Leevi And The Leavings teki suunnattoman määrän Suomen parhaiden joukkoon kuuluvia poplauluja.Antti Soukkahttp://www.blogger.com/profile/03421807196176794736noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4235864907799114509.post-89824353770345309152009-03-23T14:29:00.001+02:002009-05-08T13:32:02.108+03:0025. PopedaPopeda on ammentanut urporokkiinsa aineksia kolmelta edelliseltä ja saanut sinnikkäällä työllä sille reilunlaisesti ostajia. Ei Popeda ole ollut missään vaiheessa läheskään Suomen suosituin yhtye, mutta sen suosio on pysynyt pitkään suhteellisen vakaana. Bändin ensimmäinen kultalevy tuli vasta seitsemännellä albumilla <span style="font-style:italic;">Harasoo</span> (1984), mutta tähän mennessä kultalevyjä on kertynyt jo 12. Itselleni on yllätys, että niistä myydyin on julkaistu 2000-luvulla. Se on yhtyeen siihen mennessä 25-vuotisen uran summannut kokoelma <span style="font-style:italic;">Pelkkää juhlaa</span> (2002).<br /><br />Popedan ura ei ole tietenkään ollut pelkkää juhlaa, vaikka he yrittävätkin pitää yllä hurlumhei-imagoa. Alkuaikojen aito hilpeys loppui vuonna 1986 kitaristi Arwo Mikkosen kuolemaan, ja sen jälkeen bändin huumorissa on ollut työläyden makua. Miehistöä on lähtenyt bändistä myös vähemmän dramaattisesti. Wikipediassa luetellaan Popedan 15 eri kokoonpanoa.<br /><br />Bändin sanoituksia on sorvaillut toistakymmentä eri sanoittajaa, joilla tuntuu olevan pääsääntöisesti yhtenevä käsitys siitä, mitä aihepiirejä Popedan biiseissä voi käsitellä ja millä mielellä. Viina, moottoriajoneuvot ja alapään vitsit ovat useimmin läsnä. Pate Mustajärvi on suostunut laulamaan ties mitä rivouksia, mutta kappaleen <span style="font-style:italic;">Erotomania</span> rivi ”jos pillua saan niin mä lähden mukaan” oli Patelle liikaa. Laulun joutui laulamaan Markku Petander. Pate kieltäytyi muristen: ”Ei siinä ole mitään jossittelemista, saanko minä.”Antti Soukkahttp://www.blogger.com/profile/03421807196176794736noreply@blogger.com1