80-luvun puolessavälissä puhuttiin dingomaniasta. Nuoret fanit jäljittelivät Dingon jäseniä pukeutumisellaan ja kampauksillaan, keikkapaikoilla tehtiin yleisöennätyksiä ja Dingon levyt olivat listojen kärjessä. Dingomania pysyi kiihkeimmillään noin vuoden verran. Nimeni on Dingo (1984) kipusi viiden kuukauden ajan listaa ylöspäin ja pääsi lopulta kärkeen, Kerjäläisten valtakunnasta (1985) tuli aikanaan kaikkien aikojen myydyin levy Suomessa (nykyään se on neljäs), mutta Pyhä klaani (1986) ei enää noussut albumilistan ykköseksi. Se jäi J. Karjalaisen Varaanin taakse. Dingon hajoaminen 7.10.1986 oli Suomen ensimmäinen rocktapaus, josta kerrottiin tv-uutisissa.
Dingon pöyhkeät kampaukset, meikit, korut ja huivit eivät olleet aivan ennennäkemätöntä keikarointia suomalaisessa rockissa. Hanoi Rocks oli ehtinyt totuttaa sellaiseen jo muutaman vuoden ajan. Näyttävä imago ja tarttuvat suomenkieliset kappaleet olivat kuitenkin uusi yhdistelmä. Neumann kirjoitti moneen Dingon sanoitukseen kaukomaiden eksotiikkaa, mutta suurimpien hittien sanoituksissa liikuttiin hyvinkin suomalaisissa tunnelmissa parturikampaamon Lissusta Eppujen kuuntelemiseen.
Neumann on koonnut myöhempinä vuosikymmeninä erilaisia Dingona esiintyneitä kokoonpanoja moneen kertaan, ja nämä Dingon reinkarnaatiot ovat tehneet yhteensä kolme uutta albumiakin, saman verran kuin varsinainen Dingo teki 80-luvulla. Nuo myöhemmät levyt eivät kuitenkaan vaikuta tämän listan sijoitukseen, koska niistä ei ole tullut kultalevyjä. Dingo on mukana alle kahden vuoden sisällä julkaistujen kolmen albumin ja kolmen niitä kierrättäneen kokoelman ansiosta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti