1. Eppu Normaali

Vuonna 1976 Ylöjärvellä perustettu Eppu Normaali on muuttanut kokoonpanoaan harvinaisen vähän, jos vertaa muihin suomalaisiin pitkäikäisiin rockyhtyeisiin. Martti Syrjä on pysynyt laulajana, Pantse Syrjä ja Juha Torvinen kitaristeina ja Aku Syrjä rumpalina. Basistin paikalla on ollut eri aikoina Mikko Saarela, Mikko Nevalainen ja Sami Ruusukallio. Levy-yhtiökin on pysynyt koko ajan samana. Jo ensisingle Poliisi pamputtaa taas (1978) tehtiin silloin aloittelevalle Poko Rekordsille.

Ramonesista innostunut Eppu Normaali oli Suomen tärkeimpiä punkyhtyeitä. Kun Pelle Miljoona oli vakavan punkin kärkinimi, Eput taas olivat kieli poskessa, vaikka Mikko Saarelan teksteissä olikin usein myös asiaa. Pantse Syrjän säveltämät kappaleet eivät kuitenkaan pysyneet pitkään suoraviivaisina, ja yhtyeen kolmas albumi Akun tehdas (1980) ei ollut enää punkia. Siitä tuli bändin ensimmäinen albumilistan ykkönen ja kultalevy. Nimikappale on ensimmäinen suomalainen laulu, jossa puhutaan rockyhtyeestä työpaikkana. Seuraavat vuodet yhtye etsi tyyliään sekä musiikissa että teksteissä. Mikko Saarelan jätettyä yhtyeen lopulta myös sanoittajana Martti Syrjä ryhtyi hommaan. Pantse pysyi edelleen säveltäjänä, mutta kappaleet haparoivat eri tyylien välillä. Tämä oli ehkä Eppu Normaalin mielenkiintoisin kausi.

Tyyli löytyi albumilla Rupisia riimejä karmeita tarinoita (1984). Tällä ja sitä seuranneilla levyillä Eppu Normaali vakiinnutti asemansa suomirockin varmimpana hittitehtaana. Menestyslevyjen putki aiheutti perfektionismia ja rimakauhua, joiden takia bändin kaikesta tekemisestä katosi hiljalleen rentous ja ilo. Balladien tekeminen oli yhtyeelle jo huomattavasti mielekkäämpää, mutta levyille väännettiin väkisin sellaisia kammottavia huumorilauluja kuin Afrikka, sarvikuonojen maa ja Baarikärpänen. Studiosessiot venyivät ja venyivät, mistä sai nimensä albumi Studio Etana (1993), jonka jälkeen bändi jäi pitkälle tauolle. Vuonna 2004 tuli comeback-levy Sadan vuoden jälkeenkin, jolla oli ilmeisesti päästy rimakauhusta laskemalla rimaa. Eppu-fanit kaipasivat yhtyettä kuitenkin niin paljon, että Eppujen uudet levyt ja keikat ovat edelleen hyvin suosittuja.

Eppu Normaalin nimi on otettu Mel Brooksin elokuvasta, mutta heidän levyjensä nimet ovat usein viittauksia klassisiin rockbändeihin, kuten The Who (Maximum jee & jee), CCR (Akun tehdas, Elävänä Euroopassa, Aku ja köyhät pojat) ja The Beatles (Valkoinen kupla, Lyömättömät).

Mielestäni paras Eppu-anekdootti liittyy Pokon johtajan Epe Heleniuksen ostamaan kameraan. Epe otti Epuista kuvia, mutta kun Epe poistui hetkeksi, Juha Torvinen nappasi kameran ja Martti Syrjä poseerasi levittäen peräaukkoaan. Bändiläiset hihittelivät tapaukselle pitkään miettien, että kyllä Epen naama venähtää kun näkee valmiit kuvat. Epe ei kuitenkaan maininnut asiasta moneen kuukauteen, mikä sai Eput uskomaan että kuvat ovat ehkä epäonnistuneet. Lopulta Helenius toi yhtyeelle laatikollisen uunituoreita Tahroja paperilla –singlejä, joiden kannessa oli laulun nimeen hyvin sopiva kuva tuosta kahdeksannesta ihmeestä. Nyt taas Eppujen naamat venähtivät. ”Ei jumalauta, ei voi olla, ei oo mahdollista...” Pila alkoi harmittaa aika lailla. Lopulta suureksi helpotukseksi single tuli kauppoihin kannessaan kirjoituskone. Epe Helenius oli satsannut muutaman tonnin painaakseen 50 kappaleen painoksen eri kansilla. Persekansi on nykyään arvokas keräilyharvinaisuus.

Eppu Normaalin kaikki 14 studioalbumia ovat myyneet kultaa, ja niiden lisäksi kultalevy on tullut viidestä kokoelmasta ja kahdesta livelevystä. Bändin myydyin levy on kahden cd:n kokoelma Repullinen hittejä (1996). 21 kultalevyä on myyty yhteensä yli 1,5 miljoonaa kappaletta.

Tämä blogi tuli nyt valmiiksi. Kommentteja saa lähettää vieläkin. Kiitos lukijoille ja hellurei!

2. Matti ja Teppo

Veljekset Matti (s. 1949) ja Teppo (s. 1948) Ruohonen ovat esiintyneet yhdessä yli puoli vuosisataa. Lapsuuden lauluharrastuksesta tuli ammatti vuonna 1969, kun he tekivät ensilevytyksensä ja aloittivat tiiviimmän keikkailun. Ensihitti Kissankultaa julkaistiin 1970. Vuodesta 1975 lähtien he ovat julkaisseet kaikki levynsä oman levy-yhtiönsä kautta. Ensimmäinen kultalevy tuli albumilla Cara Mia (1976), ja tähän mennessä kultalevyjä on kertynyt jo 26, eli selvästi enemmän kuin kenellekään muulle Suomessa. Niitä on myyty yhteensä yli miljoona kappaletta. Kultalevyistä kuusi on julkaistu 2000-luvulla.

Kaupallinen huippu tuli 80-luvun alussa albumeilla Et voi tulla rajan taa ja Pidä itsestäsi huolta. Kuoleman odotuksessa piehtaroivat albumien nimikappaleet olivat aikansa synkeimpiä iskelmiä, ja Reijo Kalliokin oli sentään silloin huipulla. Levyillä oli kyllä reippaampiakin hittejä, kuten sitkeyden ylistykset Näitä polkuja tallaan ja Mä joka päivä töitä teen. Kuka muuten tekee töitä joka ainoa päivä, ja kenen puoliso pitää sitä hyvänä asiana? V-P Lehto, kaipaan selityksiä.

Matti ja Teppo hankkiutuivat eroon vakavikkojen maineestaan vuoden 1986 riehakkaalla hitillä Kaiken takana on nainen, jota he esittivät rockuskottavuutta tavoitellen mustissa laseissa. Kappaletta ovat versioineet myös Sleepy Sleepers ja Jope Ruonansuu. Sleepy Sleepers sings Matti ja Teppo on muuten bändin ylivoimaisesti myydyin levy. Kun Matista ja Teposta kirjoitettiin viimein kirja vuonna 2006, se oli vitsikirja. (- Hei, täält tulee uutiset ja sää! - Ai mää vai?)

Matti on duon selvästi hallitsevampi osapuoli. Hän on säveltänyt suurimman osan heidän lauluistaan ja laulaa lähes kaikki soolo-osuudet. Matti ja Teppo levyttävät ja keikkailevat edelleen tiuhaan tahtiin. Tänä kesänä useimpina viikkoina on neljä keikkaa.

3. Jari Sillanpää

Ruotsissa Ludvikassa vuonna 1965 syntynyt Jari Sillanpää oli 90-luvun alkupuolella töissä ruotsinlaivan baarimikkona. Hänellä oli tapana laulaa töiden lomassa yleisön suureksi riemastukseksi karaokea, ja kuuli usein että hänen pitäisi osallistua laulukilpailuihin. Sillanpää päätti pyrkiä tangokuninkaaksi vuonna 1993. Hän pääsi semifinaaliin, mutta ei finaaliin. Seuraavana vuonna uusi yritys, ja tuloksena kolmas sija Sauli Lehtosen ja Henri Hurmeen jälkeen. Vuonna 1995 vihdoin tärppäsi. Sillanpää voitti kilpailun saamalla finaalissa kaikilta tuomareilta täydet pisteet. Tangokuningas-kilpailun voittamisella ei kuitenkaan pitkälle pötki, niin kuin ovat huomanneet mm. Kauko Simonen, Harri Lahti ja Jouni Raitio.

Läpimurron varmistamiseksi Sillanpään esikoisalbumille tekivät sävellyksiä ja sanoituksia kokeneet hitintekijät, mm. Jukka Kuoppamäki, Kassu Halonen, Vexi Salmi ja Hector. Joulukuussa 1995 ilmestyneestä albumista Jari Sillanpää tulikin hitti. Se nousi helmikuussa listaykköseksi ja pysyi listalla koko vuoden. Siitä tuli lopulta Suomen kaikkien aikojen myydyin levy. Tähänastinen tukkumyynti on 272 942 kappaletta, eli jokaista 19 suomalaista kohti on myyty yksi Jari Sillanpään esikoisalbumi. Levyjä on jotakuinkin yhtä monta kuin SDP:n saamia ääniä eurovaaleissa. Omistaako joku blogin lukijoista tuon levyn? Minä en omista, mutta olen kuunnellut sen kerran läpi. Sillanpään ääni on levyllä vahva, terve, puhdas ja lähes maneeriton. L- ja s-äänteiden pehmeydestä voi arvata, ettei laulaja ole kasvanut suomenkielisessä ympäristössä. Sillanpää ei ylitulkitse, niin kuin hänelle on tullut myöhemmin hieman tavaksi, vaan laulaa itsevarmasti kappaleet läpi ilman kommervenkkejä. Levyn tunnetuimmat kappaleet ovat Satulinna, Oot täydellinen, Kaduilla tuulee ja Pariisi-Helsinki. Suurin osa muista lauluista on kyllä melkoista liukuhihnaiskelmää.

Levyt Hyvää joulua (1996) ja Auringonnousu (1997) myivät vielä valtavasti, mutta sitten tuli tavallaan floppi. Varastetut helmet (1998) myi kyllä platinaa, mutta myyntiluvut jäivät alle kolmasosaan edeltäjästä. Tuon jälkeen Sillanpään suosio on pysynyt melko vakaana. Euroviisuissa 2004 Sillanpään siivet eivät kantaneet finaaliin asti. Kaksi vuotta myöhemmin nähtiin, että isommilla siivillä pääsee korkeammalle.

4. J. Karjalainen

Listan kärkipäässä tulee aika harvassa vastaan sellaisia artisteja, jotka laulavat, soittavat, säveltävät ja sanoittavat. Jukka Karjalainen (s. 1957) tekee kaikkea tuota, mutta tunnetaanko hänet siitä, että hän tekisi jotain näistä poikkeuksellisen hyvin? J. Karjalainen on kyllä arvostettu musiikintekijä, mutta mitä taitoa silloin arvostetaan? Minun mielestäni hänen arvostettavin kykynsä on kyky säveltää riittävän yksinkertaisesti. Lauluissa on riittävästi tarttuvuutta, mutta ei yhtään vaikeutta. Mistä sitten johtuu, ettei J. Karjalaisen muille artisteille tekemistä lauluista ole tullut yhtä suuria hittejä? Tunnetuin taitaa olla Papun ja Poikien Helle. Ehkä Karjalainen on säästänyt parhaat laulut itselleen, tai sitten hänen laulunsa kuuluu esittää hänen omalla vilpittömällä tyylillään.

J. Karjalaisen ja Mustien Lasien ensimmäisellä levyllä (1981) ollut Kolme cowboyta on helppo yhdistää nykyiseen Lännen-Jukan tyyliin. Uran varrella on kuitenkin löytynyt paljon muitakin tapoja yhdistää amerikkalaista ja suomalaista lauluperinnettä. Soulahtavan Mustat Lasit -yhtyeen kanssa 1986-88 tehdyt levyt olivat erittäin menestyksekkäitä, mutta nimellä J. Karjalainen yhtyeineen yllettiin vielä hieman parempiin myyntilukuihin vuosina 1992-94. Yhtye oli tällöin lähes sama kuin Laika & The Cosmonauts. Laulut olivat aikaisempaa selvemmin tarinoita, ikään kuin novelleja. Mustien Lasien kanssa tehdyt Sekaisin ja Hän kertoivat samaa ajatusta neljä minuuttia, mutta Yhtyeineen-hitit Telepatiaa ja Villejä lupiineja leikittelivät takautumilla ja kuvitelmilla. J. Karjalaisen kaksi myydyintä studioalbumia ovat Electric Sauna -yhtyeen kaksi ensimmäistä levyä Electric Sauna (1996) ja Laura Häkkisen silmät (1998). Näillä Karjalainen alkoi taas lähestyä kansanlaulujen kaltaista ilmaisua. J. Karjalainen sai vuosina 1986-1998 yhteensä peräti kahdeksan albumilistan ykkössijaa. Hänen eniten myyty levynsä on kokoelma Suurimmat hitit (1992).

90-luvun lopulla Rumba kyseli suomalaisilta levy-yhtiöihmisiltä, kuka on tulevina vuosina varmimmin kaupallisesti menestyvä artisti Suomessa. J. Karjalainen voitti äänestyksen, ja alkoi välittömästi tehdä vähemmän myyvää musiikkia. Tämä kertoo musiikin suhdannevaihteluiden arvaamattomuudesta, mutta myös Karjalaisen omapäisyydestä. En yhtään epäile, etteikö hän voisi tehdä taas hittejä heti niin halutessaan.

5. Smurffit

Listaa laskiessa pohdin hetken, pitääkö Smurffeja kelpuuttaa mukaan ollenkaan. Eihän se mikään oikea bändi ole. Ovatko sitten Lordi, Gorillaz tai Monkees? Ne hyväksyisin listalle ilman muuta, jos ne olisivat sattuneet myymään Suomessa tarpeeksi levyjä. Miksei sitten Smurffitkin? Keinotekoisuus, mielikuvitushahmot, salanimet ja esittäjien arkiminän piilottaminen nyt vain ovat olennainen osa popmusiikkia. Smurffit sattuu kuitenkin olemaan vielä siinä mielessä erikoinen projekti, että smurffilevyjä on tehty 12 maassa eri kielillä, eri biiseillä ja eri tuottajien johdolla. Jos pitäisi ruveta listaamaan Euroopan laajuisesti esittäjäkohtaisia myyntejä, saattaisin hyvinkin pitää eri maiden Smurffeja eri esittäjinä. Suomessa Smurffien tuottaja on Gabi Hakanen, joka on tuottanut lisäksi mm. CMX:n, Maj Karman, Tuomari Nurmion ja Kauko Röyhkän levyjä. Hakanen on tehnyt selvästikin hyvää työtä, koska myyntiluvut ovat huimia. Ensimmäistä suomalaista smurffilevyä Tanssihitit vol. 1 on myyty yli 170 000 kappaletta, ja tähän mennessä 14 Smurffien levyä on myynyt kultaa.

Belgialaisen sarjakuvapiirtäjän Peyon vuonna 1958 kehittämät pienet siniset hahmot eivät ole kuitenkaan olleet Suomessa erityisen suosittuja muuten kuin levyillä. TV-sarjan useimmat kyllä muistavat, ja jotkut sarjakuvankin, mutta molemmat ovat jääneet aina jotenkin B-luokkaan. Ehkä syynä on sama hahmojen persoonattomuus, joka taas on mahdollistanut smurffien suomalaistamisen. Asterix ei voisi laulaa Pelimiehen sävelellä jääkiekosta.

6. Kari Tapio

Musiikkia tai edes tätä blogia seuranneille on jo tähän mennessä käynyt selväksi, ettei populaarimusiikki ole vain nuorten laji. Kari Jalkanen (s. 1945) on tästä hyvä esimerkki. Hän sai tosin ensimmäisen hittinsä Laula kanssain jo kolmekymppisenä, ja ensimmäinen kultalevy Olen suomalainen ilmestyi 1983, mutta Kari Tapio vakiinnutti suosionsa vasta albumilla Myrskyn jälkeen (1995). Se on edelleen hänen ylivoimaisesti myydyin levynsä, ja siitä hän sai toisen kultalevynsä. Lauluääni oli miellyttävästi patinoitunut iän myötä, ja muuttui myöhempinä vuosina vielä paremmaksi. Nyt kultalevyjä on jo peräti 19. Kari Tapio voittaakin levymyynnin SM-kilpailuissa ylivoimaisesti yli 50-vuotiaiden sarjan, mutta ei kuitenkaan yli 60-vuotiaiden sarjaa. Ikätoveri Vesa-Matti Loiri on ollut viime vuosina hiukan myyvempi.

Kari Tapio lauloi jo levytysuransa alkuaikoina italialaisia iskelmiä suomeksi, mutta Toto Cutugnon hitistä L’italiano väännetty Olen suomalainen nousi jostain käsittämättömästä syystä hänen siihen asti tunnetuimmaksi laulukseen. Näköjään kansallisilla aiheilla saa hittejä tavattoman helposti. Kalkkunasanoitusten mestarin Raul Reimanin kynästä lähtenyt suomenkielinen teksti ei nimittäin sisällä juuri mitään sellaista, mistä tunnistaisi puheena olevan maan Suomeksi. Ainakaan minusta Suomi ei ole mitenkään poikkeuksellisen kovaonninen maa, tai suomalaiset erityisen tunteellisia. Kun Cutugno voitti euroviisut vuonna 1990 Euroopan yhdentymistä ylistävällä laulullaan Insieme: 1992, Kari Tapion esittämänä laulun nimi oli tietysti Lapset Suomenmaan.

Albumilistalla on tällä hetkellä jopa kaksi Kari Tapion levyä, jotka saattavat hyvinkin muuttua kultalevyiksi numero 20 ja 21. Näistä viimeksi ilmestynyt Viimeiseen pisaraan on Kari Tapion uran täysipainoisin kantrilevy. Kari Tapiotahan on pitkään pidetty kantrilaulajana, vaikka kantria hän on laulanut tähän saakka melko vähän. Viimeiseen pisaraan on silläkin tavalla harvinainen levy Kari Tapion uralla, ettei sillä ole käännöskappaleita.

7. Kirka

Kirka eli Kirill Babitzin (1950-2007) teki parhaat levytyksensä 60-luvun lopulla ja 70-luvun alussa. Kappaleet olivat tuolloin enimmäkseen käännösversioita ulkomaisista pophiteistä, mutta Kirkan varhaiskypsä karhea soulääni erottui edukseen muista samalla asialla olleista suomalaislaulajista. Listasijoituksiakin Kirkalle tuli, mutta ei mitään kovin suurta menestystä. Ensimmäinen hitti tuli vuonna 1967, kun Kirka esitti The McCoysin kappaleen Beat The Clock suomeksi nimellä Hetki lyö. Siitä kesti vielä 17 vuotta, ennen kuin Kirka sai ensimmäisen kultalevynsä albumista Hengaillaan.

Vuonna 1986 Kirka palasi hevin pariin. Hän oli laulanut vuonna 1982 Kimmo Kuusniemi Bandin levyllä, mutta nyt hän teki omalla nimellään levyt R.O.C.K. ja The Spell. Ensinmainitusta tuli ensimmäinen suomalainen kultaa myynyt hevialbumi. Suurimman osan noiden kahden levyn lauluista sävelsivät Kassu Halonen ja Kisu Jernström, jotka monipuolisina musiikintekijöinä tekivät Kirkalle seuraavaksi vuoden 1988 Syksyn sävelen voittokappaleen Surun pyyhit silmistäni. Tämän iskelmällisen reggaeballadin suosio sai tekijäryhmän tehtailemaan vauhdilla koko albumillisen tunteellista iskelmää vielä joulumarkkinoille. Albumista Surun pyyhit silmistäni tuli siihen aikaan Suomen kaikkien aikojen eniten myyty levy osaksi siksi, että sitä alettiin myydä melko pian alehintaan. Nykyään se on kolmantena.

Pitkään Kirkan ulottumattomiin jäänyt suosion huippu aiheutti musiikkityylin lopullisen vakiinnuttamisen. Kirkan laajaa aikaisempaa tuotantoa tarjottiin myös ahkerasti markkinoille; seuraavien kymmenen vuoden aikana julkaistiin peräti 13 kokoelmaa. Yleisöä miellytti kuitenkin enemmän uusi pehmeämpi tyyli. Lähes joka vuosi valmistui herkkä iskelmäalbumi, joista levyjä Anna käsi (1989) ja Ota lähellesi (1990) myytiin yli satatuhatta. Uran ainoa kultasingle tuli jonkin urheilukilpailun kunniaksi levytetystä laulusta Den glider in (1995).