6. Kari Tapio

Musiikkia tai edes tätä blogia seuranneille on jo tähän mennessä käynyt selväksi, ettei populaarimusiikki ole vain nuorten laji. Kari Jalkanen (s. 1945) on tästä hyvä esimerkki. Hän sai tosin ensimmäisen hittinsä Laula kanssain jo kolmekymppisenä, ja ensimmäinen kultalevy Olen suomalainen ilmestyi 1983, mutta Kari Tapio vakiinnutti suosionsa vasta albumilla Myrskyn jälkeen (1995). Se on edelleen hänen ylivoimaisesti myydyin levynsä, ja siitä hän sai toisen kultalevynsä. Lauluääni oli miellyttävästi patinoitunut iän myötä, ja muuttui myöhempinä vuosina vielä paremmaksi. Nyt kultalevyjä on jo peräti 19. Kari Tapio voittaakin levymyynnin SM-kilpailuissa ylivoimaisesti yli 50-vuotiaiden sarjan, mutta ei kuitenkaan yli 60-vuotiaiden sarjaa. Ikätoveri Vesa-Matti Loiri on ollut viime vuosina hiukan myyvempi.

Kari Tapio lauloi jo levytysuransa alkuaikoina italialaisia iskelmiä suomeksi, mutta Toto Cutugnon hitistä L’italiano väännetty Olen suomalainen nousi jostain käsittämättömästä syystä hänen siihen asti tunnetuimmaksi laulukseen. Näköjään kansallisilla aiheilla saa hittejä tavattoman helposti. Kalkkunasanoitusten mestarin Raul Reimanin kynästä lähtenyt suomenkielinen teksti ei nimittäin sisällä juuri mitään sellaista, mistä tunnistaisi puheena olevan maan Suomeksi. Ainakaan minusta Suomi ei ole mitenkään poikkeuksellisen kovaonninen maa, tai suomalaiset erityisen tunteellisia. Kun Cutugno voitti euroviisut vuonna 1990 Euroopan yhdentymistä ylistävällä laulullaan Insieme: 1992, Kari Tapion esittämänä laulun nimi oli tietysti Lapset Suomenmaan.

Albumilistalla on tällä hetkellä jopa kaksi Kari Tapion levyä, jotka saattavat hyvinkin muuttua kultalevyiksi numero 20 ja 21. Näistä viimeksi ilmestynyt Viimeiseen pisaraan on Kari Tapion uran täysipainoisin kantrilevy. Kari Tapiotahan on pitkään pidetty kantrilaulajana, vaikka kantria hän on laulanut tähän saakka melko vähän. Viimeiseen pisaraan on silläkin tavalla harvinainen levy Kari Tapion uralla, ettei sillä ole käännöskappaleita.