maanantai 30. maaliskuuta 2009

23. Kaija Koo

Kaija Kokkola (s. 1962) aloitti levytysuransa 80-luvun alussa Steel City –yhtyeen laulajana, ensin englanniksi ja sitten suomeksi. Hänen ensimmäinen bändinsä Nakusika ei koskaan levyttänyt. Steel Citykään ei ihmeemmin menestynyt, mutta Kokkola lauloi samoihin aikoihin taustoja muiden hiteillä, kuten Maukka Perusjätkän Vaatteet ja Frederikin Titanic. Ensimmäinen soolosingle nimellä Kaija Koo ilmestyi 1984, ja albumi Kun savukkeet on loppuneet vuonna 1986. Levymyynti oli edelleen vaatimatonta, ja seurasi seitsemän vuoden levytystauko.

Kaija Koon paluulevy Tuulten viemää (1993) sisälsi hänen silloisen aviomiehensä Markku Impiön säveltämiä lauluja. Kaija Koon fanisivujen biografian mukaan ”musiikki levyllä ei sopinut 90-luvun alun kaavaan”. Näkemys on aika erikoinen, koska Maggie Reillyn Echoes oli kesällä 1992 yhdeksän viikkoa Suomen albumilistan ykkösenä. Valeslovari Kuka keksi rakkauden nousi jättihitiksi, ja Tuulten viemää oli listaykkönen vielä pitempään kuin referenssinsä, jopa 15 viikkoa. Tuulten viemää on yli 175 000 kappaleen myynnillään Suomen kuudenneksi myydyin levy, ja kaikkein myydyin naisartistin levy.

Kolme seuraavaakin Kaija Koon albumia nousi listaykköseksi, mutta myyntimäärät laskivat koko ajan. Viimeisin kultalevy Mikään ei riitä julkaistiin 2002, mutta tämän jälkeenkin Kaija Koo on julkaissut kolme uutta albumia ja kaksi kokoelmaa.

perjantai 27. maaliskuuta 2009

24. Leevi And The Leavings

Leevi And The Leavings oli käytännössä Gösta Sundqvistin (1956-2003) sooloprojekti. Sundqvist sävelsi, sanoitti, sovitti, tuotti, lauloi ja soitti osaa instrumenteista. Hän jopa suunnitteli levynkannet ja musiikkivideot. Yhtyeen muista jäsenistä olivat pisimpään mukana Risto Paananen, Juha Karastie ja Niklas Nylund. He tekevät edelleen musiikkia yhdessä, ja sitä julkaistaan mahdollisesti tämän vuoden aikana, ei kuitenkaan LATL:n nimellä. Bändi ei keikkaillut lainkaan, vaikka palkkioksi tarjottiin välillä moninkertaista summaa muihin kotimaisiin huippunimiin verrattuna.

Häntä koipien välissä (1988) oli yhtyeen kaupallinen läpimurtolevy. Suurin osa yhtyeen varhaisemmasta tuotannosta ei päässyt albumi- eikä singlelistalle, mikä tuntuu käsittämättömältä, koska tuon ajan lauluista niin moni on noussut klassikoksi: Mitä kuuluu Marja-Leena?, Muotitietoinen, Tuhannen markan seteli, Elämää, Onnelliset, En tahdo sinua enää, Pohjois-Karjala, Elämä ikkunan takana jne. Nämä ovat nousseet listoille vasta kokoelmalevyillä, joista menestynein on Keskiviikko – 40 ensimmäistä hittiä (1997). Keskiviikko on 133 listaviikollaan Suomen albumilistalla pisimpään pysynyt levy, mutta tukkumyyntihinnan pudottua sääntöjen määräämän rajan alle se pääsee enää midprice-listalle, jolla se on muuten tälläkin hetkellä ykkösenä. Viidentenä on sen jatko-osa Torstai – 40 seuraavaa hittiä.

Iskelmäparodialla aloittanut Leevi And The Leavings laajensi musiikillista ilmaisuaan mm. discon, rockabillyn ja hard rockin puolelle. Usein vaikutteita otettiin myös ajan muodikkaimmasta popista. En tahdo sinua enää (1982) on nimeään myöten vastaus Human Leaguen lauluun Don’t You Want Me? Rin Tin Tin (1988) taas tuo mieleen The Smithsin. LATL:n sovitukset ovat runsaita, ja usein päällekkäin risteilee kolmekin eri melodiaa. Nerokkaat sanoitukset ovat kuitenkin ehkä suurin syy yhtyeen menestykseen. Suurimmassa osassa niistä otetaan altavastaajan näkökulma, ja sama kappale voi kuulostaa yhden mielestä koomiselta, toisen mielestä traagiselta ja kolmas löytää siitä molemmat puolet.

Gösta Sundqvistin muut projektit: radiokomediat, Aarne Tenkasen levyt ja lehtikolumnit, söivät loppuaikoina luovuutta ja veivät parhaan terän Leevi-levyiltä. 90-luvun puoleenväliin saakka taso oli todella korkea, ja sinä aikana Leevi And The Leavings teki suunnattoman määrän Suomen parhaiden joukkoon kuuluvia poplauluja.

maanantai 23. maaliskuuta 2009

25. Popeda

Popeda on ammentanut urporokkiinsa aineksia kolmelta edelliseltä ja saanut sinnikkäällä työllä sille reilunlaisesti ostajia. Ei Popeda ole ollut missään vaiheessa läheskään Suomen suosituin yhtye, mutta sen suosio on pysynyt pitkään suhteellisen vakaana. Bändin ensimmäinen kultalevy tuli vasta seitsemännellä albumilla Harasoo (1984), mutta tähän mennessä kultalevyjä on kertynyt jo 12. Itselleni on yllätys, että niistä myydyin on julkaistu 2000-luvulla. Se on yhtyeen siihen mennessä 25-vuotisen uran summannut kokoelma Pelkkää juhlaa (2002).

Popedan ura ei ole tietenkään ollut pelkkää juhlaa, vaikka he yrittävätkin pitää yllä hurlumhei-imagoa. Alkuaikojen aito hilpeys loppui vuonna 1986 kitaristi Arwo Mikkosen kuolemaan, ja sen jälkeen bändin huumorissa on ollut työläyden makua. Miehistöä on lähtenyt bändistä myös vähemmän dramaattisesti. Wikipediassa luetellaan Popedan 15 eri kokoonpanoa.

Bändin sanoituksia on sorvaillut toistakymmentä eri sanoittajaa, joilla tuntuu olevan pääsääntöisesti yhtenevä käsitys siitä, mitä aihepiirejä Popedan biiseissä voi käsitellä ja millä mielellä. Viina, moottoriajoneuvot ja alapään vitsit ovat useimmin läsnä. Pate Mustajärvi on suostunut laulamaan ties mitä rivouksia, mutta kappaleen Erotomania rivi ”jos pillua saan niin mä lähden mukaan” oli Patelle liikaa. Laulun joutui laulamaan Markku Petander. Pate kieltäytyi muristen: ”Ei siinä ole mitään jossittelemista, saanko minä.”

perjantai 20. maaliskuuta 2009

26. Hurriganes

Hurriganes oli musiikillisesti vanhanaikainen jo omana aikanaan, mutta bändi oli monella tavalla myös edelläkävijä Suomessa. Intensiiviset ja vauhdikkaat keikat antoivat mallia myöhemmille rokkareille genrestä riippumatta. Remu Aaltosen toiminta eräänlaisena rockmuusikoiden ay-miehenä nosti keikkapalkkiot ja muusikoiden kohtelun asialliselle tasolle. Ensimmäisenä suomalaisbändinä Hurriganes teki kiertueita ja sai levyjään listoille säännöllisesti myös ulkomailla, vaikkakin lähinnä vain Ruotsissa.

Hurriganesin ylivoimaisesti suosituin levy Roadrunner (1974) on Suomen myydyin englanninkielinen levy. Remun kielitaidottomuus ei haitannut, koska hänellä oli kyky laulaa vakuuttavalta kuulostaen mitä tahansa soopaa, parhaana esimerkkinä Get On. Biisimateriaali, josta puolet on tosin lainaa, on erinomaista, ja tuottaja Richard Stanley onnistui Tukholmassa tallentamaan bändin jytinän parhaimmillaan. Kansikuvakin on onnistunut nappiin. Bändin mikään myöhempi levy ei ollut samaa tasoa, mutta suurin osa niistäkin myi kultaa, eivät kuitenkaan esimerkiksi Hanger (1978) ja Jailbird (1979).

70-luvun lopussa Hurriganesilla meni Ruotsissa niin hyvin, ettei suosion notkahdus Suomessa juuri haitannut. Vuonna 1980 saatu uusi nousu kesti kuitenkin vain muutaman vuoden. Cisse Häkkisen alkoholismi, jatkuvat kokoonpanomuutokset ja 80-luvun musiikillinen ilmastonmuutos ajoivat Hurriganesin lopulta lopettamaan vuonna 1984. Remu jatkoi vielä moneen kertaan muutaman vuoden välein comebackien tekemistä Hurriganes-nimeä käyttäen, vaikka kaksi kolmasosaa triosta laskettiin haudan lepoon 90-luvun alussa.

maanantai 16. maaliskuuta 2009

27. Irwin Goodman

Irwin Goodman eli Antti Yrjö Hammarberg (1943-1991) on Suomen tunnetuimpia juoppoja. Kyllähän tältäkin listalta löytyy Irwinin yläpuolelta noin kymmenen alkoholiongelmaista, ja muistakin suomalaisista alkoholisteista on tehty menestyneitä elämäkertaelokuvia, mutta Irwinin elämäntavan ja elämäntyön yhteys on poikkeuksellinen. Ei tippa tapa, Työmiehen lauantai ja Rentun ruusu ovat muuttuneet käytännössä kansanlauluiksi, joita juopuneet hoilaavat kyllästymättä vuodesta toiseen. Viimeksi torstaina kaupungilla tuli vastaani opiskelijaporukka kailottaen Haistakaa paska koko valtiovalta.

Irwinin laaja tuotanto, 26 albumillista, oli vuoteen 1984 asti lähes kokonaan hänen itsensä säveltämää ja Emil von Reteen eli Vexi Salmen sanoittamaa. Heidän laulujensa tarttuvat melodiat ja suorasukaiset tekstit ovat olleet ilmeinen esikuva monelle rock-lauluntekijälle. Ainakin Juice Leskinen, Mikko Saarela ja Ismo Alanko ovat ottaneet mallia tietoisesti tai tietämättään.

Kuka tahansa täysi-ikäinen suomalainen tunnistaa Irwinin lauluäänen, olkoon se mikä tahansa. 60-luvulla Irwinistä oli tarkoitus tehdä eräänlainen Suomen Bob Dylan, nasaaliääninen protestilaulaja. 70-luvun Irwin oli luopunut nasaalista. Syksyn Sävelen voittaneet St. Pauli ja Reeperbahn ja Poing Poing Poing olivat muutenkin lähempänä keskitien iskelmää. 80-luvulla ääni oli karheutunut huomattavasti, mutta levymyynti nousi ennätykselliseksi Kassu Halosen Irwinin tyyliin säveltämän Rentun ruusun ansiosta. Irwin levytti ja keikkaili loppuun asti todella ahkerasti. Vuodessa saattoi olla kolmesataakin keikkaa, ja niiden välissä tehtiin yksi tai kaksi uutta albumia. 14.1.1991 vauhti loppui, kun Antti Hammarberg kuoli sydänkohtaukseen autossa palatessaan keikkamatkalta Viipurista.

Vuonna 2000 Irwin nousi vielä 30 vuoden tauon jälkeen albumilistan ykköseksi kokoelmalla Rentun ruusut, ja huhtikuussa 2008 Matti Johannes Koivun herkkä esitys kappaleesta Raha ratkaisee käväisi singlelistan kakkosena.

perjantai 13. maaliskuuta 2009

28. Bruce Springsteen

Muutama viikko sitten julkaistu Working On A Dream nousi listaykköseksi 17 maassa, joihin kuuluivat muun muassa Yhdysvallat, Iso-Britannia, Saksa ja Suomi. 59-vuotiaasta Springsteenistä tuli näin vanhin ulkomaalainen sooloartisti, joka on päässyt Suomen albumilistan ykköseksi uudella musiikilla. 2.6.2009 on luvassa konsertti Ratinan stadionilla alle vuosi edellisen Suomen-keikan jälkeen. Sitä ensimmäistä Suomeen tuloa fanit joutuivatkin odottelemaan vuoteen 2003 saakka, vaikka Bruce oli keikkaillut Ruotsissa ahkerasti vuodesta 1975. Springsteen ei ollut kuitenkaan vielä silloin Suomessa erityisen iso tähti.

Ensimmäisen kultalevynsä Suomessa Springsteen sai vasta vuonna 1984 albumista Born In The U.S.A. Varhaisemmat levyt Born To Run ja The River saavuttivat kultalevyrajan vasta myöhemmin. Born In The U.S.A. on Suomen kaikkien aikojen myydyin ulkomaalaisen sooloartistin levy, viime laskun mukaan 108 913 kpl. Sen lisäksi Springsteenin levyistä on myynyt platinaa vain Greatest Hits (1995). Sooloartistista puhuminen on tosin hieman harhaanjohtavaa, koska E Street Band on levyttänyt ja kiertänyt Springsteenin mukana lähes koko uran ajan. Levyn etukannessa lukee kuitenkin aina vain Bruce Springsteen, ja yleensä kannessa on myös kuva hänen kasvoistaan tai jostain muusta ruumiinosasta.

Born In The U.S.A:n kannessa on Brucen peppu kuluneissa farkuissa. Kansikuva on melko arvoituksellinen. Kuseeko se lipun päälle? Mikä merkitys on oikeassa takataskussa olevalla lippiksellä? Nimikappaleen oli aluksi tarkoitus tulla Paul Schraderin elokuvaan tunnuslauluksi, sitten Springsteen äänitti siitä akustisen demon Nebraska-albumia varten, ja lopullinenkin versio, jossa E Street Band puhkuu täysillä, äänitettiin jo toukokuussa 1982. Nebraskalle päätettiin lopulta sisällyttää vain demoja, ja laulut, jotka toimivat paremmin bändiversiona, jätettiin talteen myöhempää käyttöä varten. Überpatrioottiselta kuulostava kertosäe vei huomion laulun katkeralta tilitykseltä, mikä hämäsi sekä Ronald Reaganin että Walter Mondalen käyttämään Bruce Springsteenin nimeä presidentinvaalikampanjassa. Molemmat joutuivat naurunalaisiksi. Samanlainen väärinymmärrys taisi auttaa levymyyntiä Suomessakin. Siihen aikaanhan USA oli hyvä, koska Neuvostoliitto oli paha.

maanantai 9. maaliskuuta 2009

29. Erkki Junkkarinen

Erkki Junkkarinen (1929-2008) oli 70-luvun puolenvälin suosituin suomalainen laulaja. Ruusuja hopeamaljassa (1974) myi ensimmäisenä levynä Suomessa platinaa. Lyhyessä ajassa vuosina 1974-78 Junkkarinen sai käsittämättömät 11 kultalevyä. Tie huipulle oli pitkä.

Junkkarinen sai nuorena miehenä 50-luvun alussa muutaman hitin, mutta suosio hiipui pian. Hänet tunnettiin lähinnä taitavana viheltäjänä, ja hänen vihellyssoolojaan kuultiin mm. Olavi Virran levyillä. 60-luvulla hän levytti alunperin Eugen Malmstenin vuonna 1937 esittämän valssin Ruusut hopeamaljassa. Mitään ei tapahtunut. Vuonna 1974 samasta kappaleesta tuli yllättäen valtava hitti. Miksi ihmeessä?

Erkki Junkkarisen suosio oli vastareaktio 70-luvun populaarimusiikin moderniudelle. Listoilla oli lähes pelkästään alle kolmekymppisiä laulajia, ja heidän esittämänsä laulut edustivat lähes pelkästään uusia musiikkityylejä. Kaikki vanha oli pyyhitty sivuun. Samaan aikaan levysoittimien ja LP-levyjen nopea yleistyminen aiheutti sen, että oli monta keski-ikäistä levysoittimen omistajaa, jotka eivät kuitenkaan löytäneet levyosastolta paljonkaan oman nuoruutensa aikaista musiikkia, paitsi Erkki Junkkarista. Junkkarinen oli nostalgisella kansallisromanttisella tyylillään täydellinen vastakohta nuorelle käännösiskelmiä esittävälle Finnhits-sukupolvelle.

Vuonna 1999 Junkkarisen Kappale kauneinta Suomea sai huomiota kahdestakin suunnasta. Sakari Kuosmanen lauloi sen top 10 –albumillaan Yö katseessasi, ja Seremoniamestari sämpläsi sen vihellysintroa neloseksi nousseelle sinkulleen Kappale kauneinta suomiriimiä.

perjantai 6. maaliskuuta 2009

30. Bon Jovi

Kesällä 2000 sain puhelinsoiton. ”Moi Antti, meillä on yks ylimääräinen lippu Bon Jovin keikalle tänään, lähe mukaan!” ”En.” Jälkeenpäin olen joskus miettinyt, että olisihan ne kai pitänyt nähdä näkemisen vuoksi, mutta sillä hetkellä ei tuntunut ollenkaan houkuttelevalta viettää iltaa hikisessä hallissa ulkopuolisena kymmenentuhannen Bon Jovi –uskovaisen keskellä.

Lapsena pidin Bon Jovista kovasti. You Give Love A Bad Name kuulosti liian tutulta (myöhemmin huomasin, että Bonnie Tylerilta), mutta Wanted Dead Or Alive ja Livin’ On A Prayer, jonka suomensin mielessäni ”Elämää preerialla”, vetosivat oletetun cowboyhenkisyytensä takia siinä missä Lucky Lukekin. Nämä hitit sisältänyt Bon Jovin kolmas albumi Slippery When Wet (1986) oli bändin läpimurtolevy Suomessa, ja se roikkui albumilistan kärkikympissä 7 kuukautta.

Musiikkimakuni lähti sittemmin eri poluille, mutta Bon Jovi pysyi omallaan. Soundeja on vähän päivitetty, ja balladien osuus aikaisempaa suurempi, mutta mihinkään radikaaliin muutokseen bändi ei ole ikinä lähtenyt. Eikä mihinkään radikaaliin muutenkaan. Kokoonpanokin on pysynyt käytännössä samana. Mitäpä sitä toimivaa hittikaavaa muuttamaan. Kokoelmalevy Cross Road (1994) on kaikkien aikojen kolmanneksi myydyin ulkomainen levy Suomessa, ja Bon Jovi on tämän listan ulkomaisista kuudenneksi korkeimmalla.

Yritin etsiä tätä juttua varten jotain mehukasta anekdoottia Jon Bon Jovin yksityiselämästä, mutta mies vaikuttaa harvinaisen kiltiltä tukkarokkariksi tai edes ihmiseksi. Hän on pysynyt yhdessä saman vaimon kanssa iät ja ajat, lahjoittaa rahaa hyväntekeväisyyteen ja kannattaa demokraatteja. Ulkomusiikillista julkisuutta hän on saanut lähinnä elokuva- ja tv-rooleistaan. Jos joku tietää, niin kertokaa minulle, mitä syntejä Jon Bon Jovi on tehnyt. Alwaysia ei tässä tapauksessa lasketa.

maanantai 2. maaliskuuta 2009

31. Samuli Edelmann

Samuli Edelmann on näyttelijänuransa ohella näytellyt monta roolia myös musiikin puolella. Ensimmäinen menestys tuli omituisten viihderockhittien Peggy ja Pienestä kii myötä. Albumi Samuli Edelmann, joka tunnetaan myös nimellä Peggy – Pienestä kii, pysyi kovasta kilpailusta huolimatta joulumarkkinoilla 1991 kolme viikkoa albumilistan ykkösenä, kun samana syksynä/talvena mm. Metallica, Guns N’Roses, Michael Jackson, Topi Sorsakoski ja Nirvana saivat tyytyä yhteen ykkösviikkoon.

Vielä omituisempi lemmenduetto Oma planeetta tenavatähti Janitan kanssa vei uuteen musiikilliseen suuntaan, ja pehmopophitit Ihana ilta ja (Sinä olet) Aurinko sisältänyt Ihana valo (1994) oli Edelmannin toinen platinalevy. Samuli Edelmann oli ehkä ensimmäinen suomalainen mies, joka käytti sanaa ihana muuten kuin laulaessaan Äänisen aaltoja.

Polttava halu olla vakava taiteilija sai Samulin tekemään levyn Vaiheet (1997), jolla hän tulkitsi mm. Shakespearen ja Goethen runoja isänsä Tonin säveltäminä. Teinipoppiin ei ollut enää paluuta Edelmannin paisutettua itsensä Häjyt-elokuvan mittoihin, joten kaupallisemmatkin levyt piti tästedes tehdä vakavammalla tyylillä.

Edelmannin tähän asti tuottoisin rooli on papin rooli, joka alkoi elokuvassa Riisuttu mies (2006), ja jatkui seuraavana vuonna levyllä Virsiä, jota on myyty jo yli 93 tuhatta kappaletta. Menestysroolit poikivat usein jatko-osia, joten tietenkin julkaistiin myös Virsiä 2. Oheistuotekauppakin pyörii.