Irwin Goodman eli Antti Yrjö Hammarberg (1943-1991) on Suomen tunnetuimpia juoppoja. Kyllähän tältäkin listalta löytyy Irwinin yläpuolelta noin kymmenen alkoholiongelmaista, ja muistakin suomalaisista alkoholisteista on tehty menestyneitä elämäkertaelokuvia, mutta Irwinin elämäntavan ja elämäntyön yhteys on poikkeuksellinen. Ei tippa tapa, Työmiehen lauantai ja Rentun ruusu ovat muuttuneet käytännössä kansanlauluiksi, joita juopuneet hoilaavat kyllästymättä vuodesta toiseen. Viimeksi torstaina kaupungilla tuli vastaani opiskelijaporukka kailottaen Haistakaa paska koko valtiovalta.
Irwinin laaja tuotanto, 26 albumillista, oli vuoteen 1984 asti lähes kokonaan hänen itsensä säveltämää ja Emil von Reteen eli Vexi Salmen sanoittamaa. Heidän laulujensa tarttuvat melodiat ja suorasukaiset tekstit ovat olleet ilmeinen esikuva monelle rock-lauluntekijälle. Ainakin Juice Leskinen, Mikko Saarela ja Ismo Alanko ovat ottaneet mallia tietoisesti tai tietämättään.
Kuka tahansa täysi-ikäinen suomalainen tunnistaa Irwinin lauluäänen, olkoon se mikä tahansa. 60-luvulla Irwinistä oli tarkoitus tehdä eräänlainen Suomen Bob Dylan, nasaaliääninen protestilaulaja. 70-luvun Irwin oli luopunut nasaalista. Syksyn Sävelen voittaneet St. Pauli ja Reeperbahn ja Poing Poing Poing olivat muutenkin lähempänä keskitien iskelmää. 80-luvulla ääni oli karheutunut huomattavasti, mutta levymyynti nousi ennätykselliseksi Kassu Halosen Irwinin tyyliin säveltämän Rentun ruusun ansiosta. Irwin levytti ja keikkaili loppuun asti todella ahkerasti. Vuodessa saattoi olla kolmesataakin keikkaa, ja niiden välissä tehtiin yksi tai kaksi uutta albumia. 14.1.1991 vauhti loppui, kun Antti Hammarberg kuoli sydänkohtaukseen autossa palatessaan keikkamatkalta Viipurista.
Vuonna 2000 Irwin nousi vielä 30 vuoden tauon jälkeen albumilistan ykköseksi kokoelmalla Rentun ruusut, ja huhtikuussa 2008 Matti Johannes Koivun herkkä esitys kappaleesta Raha ratkaisee käväisi singlelistan kakkosena.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti