26. Hurriganes

Hurriganes oli musiikillisesti vanhanaikainen jo omana aikanaan, mutta bändi oli monella tavalla myös edelläkävijä Suomessa. Intensiiviset ja vauhdikkaat keikat antoivat mallia myöhemmille rokkareille genrestä riippumatta. Remu Aaltosen toiminta eräänlaisena rockmuusikoiden ay-miehenä nosti keikkapalkkiot ja muusikoiden kohtelun asialliselle tasolle. Ensimmäisenä suomalaisbändinä Hurriganes teki kiertueita ja sai levyjään listoille säännöllisesti myös ulkomailla, vaikkakin lähinnä vain Ruotsissa.

Hurriganesin ylivoimaisesti suosituin levy Roadrunner (1974) on Suomen myydyin englanninkielinen levy. Remun kielitaidottomuus ei haitannut, koska hänellä oli kyky laulaa vakuuttavalta kuulostaen mitä tahansa soopaa, parhaana esimerkkinä Get On. Biisimateriaali, josta puolet on tosin lainaa, on erinomaista, ja tuottaja Richard Stanley onnistui Tukholmassa tallentamaan bändin jytinän parhaimmillaan. Kansikuvakin on onnistunut nappiin. Bändin mikään myöhempi levy ei ollut samaa tasoa, mutta suurin osa niistäkin myi kultaa, eivät kuitenkaan esimerkiksi Hanger (1978) ja Jailbird (1979).

70-luvun lopussa Hurriganesilla meni Ruotsissa niin hyvin, ettei suosion notkahdus Suomessa juuri haitannut. Vuonna 1980 saatu uusi nousu kesti kuitenkin vain muutaman vuoden. Cisse Häkkisen alkoholismi, jatkuvat kokoonpanomuutokset ja 80-luvun musiikillinen ilmastonmuutos ajoivat Hurriganesin lopulta lopettamaan vuonna 1984. Remu jatkoi vielä moneen kertaan muutaman vuoden välein comebackien tekemistä Hurriganes-nimeä käyttäen, vaikka kaksi kolmasosaa triosta laskettiin haudan lepoon 90-luvun alussa.