maanantai 15. kesäkuuta 2009

1. Eppu Normaali

Vuonna 1976 Ylöjärvellä perustettu Eppu Normaali on muuttanut kokoonpanoaan harvinaisen vähän, jos vertaa muihin suomalaisiin pitkäikäisiin rockyhtyeisiin. Martti Syrjä on pysynyt laulajana, Pantse Syrjä ja Juha Torvinen kitaristeina ja Aku Syrjä rumpalina. Basistin paikalla on ollut eri aikoina Mikko Saarela, Mikko Nevalainen ja Sami Ruusukallio. Levy-yhtiökin on pysynyt koko ajan samana. Jo ensisingle Poliisi pamputtaa taas (1978) tehtiin silloin aloittelevalle Poko Rekordsille.

Ramonesista innostunut Eppu Normaali oli Suomen tärkeimpiä punkyhtyeitä. Kun Pelle Miljoona oli vakavan punkin kärkinimi, Eput taas olivat kieli poskessa, vaikka Mikko Saarelan teksteissä olikin usein myös asiaa. Pantse Syrjän säveltämät kappaleet eivät kuitenkaan pysyneet pitkään suoraviivaisina, ja yhtyeen kolmas albumi Akun tehdas (1980) ei ollut enää punkia. Siitä tuli bändin ensimmäinen albumilistan ykkönen ja kultalevy. Nimikappale on ensimmäinen suomalainen laulu, jossa puhutaan rockyhtyeestä työpaikkana. Seuraavat vuodet yhtye etsi tyyliään sekä musiikissa että teksteissä. Mikko Saarelan jätettyä yhtyeen lopulta myös sanoittajana Martti Syrjä ryhtyi hommaan. Pantse pysyi edelleen säveltäjänä, mutta kappaleet haparoivat eri tyylien välillä. Tämä oli ehkä Eppu Normaalin mielenkiintoisin kausi.

Tyyli löytyi albumilla Rupisia riimejä karmeita tarinoita (1984). Tällä ja sitä seuranneilla levyillä Eppu Normaali vakiinnutti asemansa suomirockin varmimpana hittitehtaana. Menestyslevyjen putki aiheutti perfektionismia ja rimakauhua, joiden takia bändin kaikesta tekemisestä katosi hiljalleen rentous ja ilo. Balladien tekeminen oli yhtyeelle jo huomattavasti mielekkäämpää, mutta levyille väännettiin väkisin sellaisia kammottavia huumorilauluja kuin Afrikka, sarvikuonojen maa ja Baarikärpänen. Studiosessiot venyivät ja venyivät, mistä sai nimensä albumi Studio Etana (1993), jonka jälkeen bändi jäi pitkälle tauolle. Vuonna 2004 tuli comeback-levy Sadan vuoden jälkeenkin, jolla oli ilmeisesti päästy rimakauhusta laskemalla rimaa. Eppu-fanit kaipasivat yhtyettä kuitenkin niin paljon, että Eppujen uudet levyt ja keikat ovat edelleen hyvin suosittuja.

Eppu Normaalin nimi on otettu Mel Brooksin elokuvasta, mutta heidän levyjensä nimet ovat usein viittauksia klassisiin rockbändeihin, kuten The Who (Maximum jee & jee), CCR (Akun tehdas, Elävänä Euroopassa, Aku ja köyhät pojat) ja The Beatles (Valkoinen kupla, Lyömättömät).

Mielestäni paras Eppu-anekdootti liittyy Pokon johtajan Epe Heleniuksen ostamaan kameraan. Epe otti Epuista kuvia, mutta kun Epe poistui hetkeksi, Juha Torvinen nappasi kameran ja Martti Syrjä poseerasi levittäen peräaukkoaan. Bändiläiset hihittelivät tapaukselle pitkään miettien, että kyllä Epen naama venähtää kun näkee valmiit kuvat. Epe ei kuitenkaan maininnut asiasta moneen kuukauteen, mikä sai Eput uskomaan että kuvat ovat ehkä epäonnistuneet. Lopulta Helenius toi yhtyeelle laatikollisen uunituoreita Tahroja paperilla –singlejä, joiden kannessa oli laulun nimeen hyvin sopiva kuva tuosta kahdeksannesta ihmeestä. Nyt taas Eppujen naamat venähtivät. ”Ei jumalauta, ei voi olla, ei oo mahdollista...” Pila alkoi harmittaa aika lailla. Lopulta suureksi helpotukseksi single tuli kauppoihin kannessaan kirjoituskone. Epe Helenius oli satsannut muutaman tonnin painaakseen 50 kappaleen painoksen eri kansilla. Persekansi on nykyään arvokas keräilyharvinaisuus.

Eppu Normaalin kaikki 14 studioalbumia ovat myyneet kultaa, ja niiden lisäksi kultalevy on tullut viidestä kokoelmasta ja kahdesta livelevystä. Bändin myydyin levy on kahden cd:n kokoelma Repullinen hittejä (1996). 21 kultalevyä on myyty yhteensä yli 1,5 miljoonaa kappaletta.

Tämä blogi tuli nyt valmiiksi. Kommentteja saa lähettää vieläkin. Kiitos lukijoille ja hellurei!

perjantai 12. kesäkuuta 2009

2. Matti ja Teppo

Veljekset Matti (s. 1949) ja Teppo (s. 1948) Ruohonen ovat esiintyneet yhdessä yli puoli vuosisataa. Lapsuuden lauluharrastuksesta tuli ammatti vuonna 1969, kun he tekivät ensilevytyksensä ja aloittivat tiiviimmän keikkailun. Ensihitti Kissankultaa julkaistiin 1970. Vuodesta 1975 lähtien he ovat julkaisseet kaikki levynsä oman levy-yhtiönsä kautta. Ensimmäinen kultalevy tuli albumilla Cara Mia (1976), ja tähän mennessä kultalevyjä on kertynyt jo 26, eli selvästi enemmän kuin kenellekään muulle Suomessa. Niitä on myyty yhteensä yli miljoona kappaletta. Kultalevyistä kuusi on julkaistu 2000-luvulla.

Kaupallinen huippu tuli 80-luvun alussa albumeilla Et voi tulla rajan taa ja Pidä itsestäsi huolta. Kuoleman odotuksessa piehtaroivat albumien nimikappaleet olivat aikansa synkeimpiä iskelmiä, ja Reijo Kalliokin oli sentään silloin huipulla. Levyillä oli kyllä reippaampiakin hittejä, kuten sitkeyden ylistykset Näitä polkuja tallaan ja Mä joka päivä töitä teen. Kuka muuten tekee töitä joka ainoa päivä, ja kenen puoliso pitää sitä hyvänä asiana? V-P Lehto, kaipaan selityksiä.

Matti ja Teppo hankkiutuivat eroon vakavikkojen maineestaan vuoden 1986 riehakkaalla hitillä Kaiken takana on nainen, jota he esittivät rockuskottavuutta tavoitellen mustissa laseissa. Kappaletta ovat versioineet myös Sleepy Sleepers ja Jope Ruonansuu. Sleepy Sleepers sings Matti ja Teppo on muuten bändin ylivoimaisesti myydyin levy. Kun Matista ja Teposta kirjoitettiin viimein kirja vuonna 2006, se oli vitsikirja. (- Hei, täält tulee uutiset ja sää! - Ai mää vai?)

Matti on duon selvästi hallitsevampi osapuoli. Hän on säveltänyt suurimman osan heidän lauluistaan ja laulaa lähes kaikki soolo-osuudet. Matti ja Teppo levyttävät ja keikkailevat edelleen tiuhaan tahtiin. Tänä kesänä useimpina viikkoina on neljä keikkaa.

maanantai 8. kesäkuuta 2009

3. Jari Sillanpää

Ruotsissa Ludvikassa vuonna 1965 syntynyt Jari Sillanpää oli 90-luvun alkupuolella töissä ruotsinlaivan baarimikkona. Hänellä oli tapana laulaa töiden lomassa yleisön suureksi riemastukseksi karaokea, ja kuuli usein että hänen pitäisi osallistua laulukilpailuihin. Sillanpää päätti pyrkiä tangokuninkaaksi vuonna 1993. Hän pääsi semifinaaliin, mutta ei finaaliin. Seuraavana vuonna uusi yritys, ja tuloksena kolmas sija Sauli Lehtosen ja Henri Hurmeen jälkeen. Vuonna 1995 vihdoin tärppäsi. Sillanpää voitti kilpailun saamalla finaalissa kaikilta tuomareilta täydet pisteet. Tangokuningas-kilpailun voittamisella ei kuitenkaan pitkälle pötki, niin kuin ovat huomanneet mm. Kauko Simonen, Harri Lahti ja Jouni Raitio.

Läpimurron varmistamiseksi Sillanpään esikoisalbumille tekivät sävellyksiä ja sanoituksia kokeneet hitintekijät, mm. Jukka Kuoppamäki, Kassu Halonen, Vexi Salmi ja Hector. Joulukuussa 1995 ilmestyneestä albumista Jari Sillanpää tulikin hitti. Se nousi helmikuussa listaykköseksi ja pysyi listalla koko vuoden. Siitä tuli lopulta Suomen kaikkien aikojen myydyin levy. Tähänastinen tukkumyynti on 272 942 kappaletta, eli jokaista 19 suomalaista kohti on myyty yksi Jari Sillanpään esikoisalbumi. Levyjä on jotakuinkin yhtä monta kuin SDP:n saamia ääniä eurovaaleissa. Omistaako joku blogin lukijoista tuon levyn? Minä en omista, mutta olen kuunnellut sen kerran läpi. Sillanpään ääni on levyllä vahva, terve, puhdas ja lähes maneeriton. L- ja s-äänteiden pehmeydestä voi arvata, ettei laulaja ole kasvanut suomenkielisessä ympäristössä. Sillanpää ei ylitulkitse, niin kuin hänelle on tullut myöhemmin hieman tavaksi, vaan laulaa itsevarmasti kappaleet läpi ilman kommervenkkejä. Levyn tunnetuimmat kappaleet ovat Satulinna, Oot täydellinen, Kaduilla tuulee ja Pariisi-Helsinki. Suurin osa muista lauluista on kyllä melkoista liukuhihnaiskelmää.

Levyt Hyvää joulua (1996) ja Auringonnousu (1997) myivät vielä valtavasti, mutta sitten tuli tavallaan floppi. Varastetut helmet (1998) myi kyllä platinaa, mutta myyntiluvut jäivät alle kolmasosaan edeltäjästä. Tuon jälkeen Sillanpään suosio on pysynyt melko vakaana. Euroviisuissa 2004 Sillanpään siivet eivät kantaneet finaaliin asti. Kaksi vuotta myöhemmin nähtiin, että isommilla siivillä pääsee korkeammalle.

perjantai 5. kesäkuuta 2009

4. J. Karjalainen

Listan kärkipäässä tulee aika harvassa vastaan sellaisia artisteja, jotka laulavat, soittavat, säveltävät ja sanoittavat. Jukka Karjalainen (s. 1957) tekee kaikkea tuota, mutta tunnetaanko hänet siitä, että hän tekisi jotain näistä poikkeuksellisen hyvin? J. Karjalainen on kyllä arvostettu musiikintekijä, mutta mitä taitoa silloin arvostetaan? Minun mielestäni hänen arvostettavin kykynsä on kyky säveltää riittävän yksinkertaisesti. Lauluissa on riittävästi tarttuvuutta, mutta ei yhtään vaikeutta. Mistä sitten johtuu, ettei J. Karjalaisen muille artisteille tekemistä lauluista ole tullut yhtä suuria hittejä? Tunnetuin taitaa olla Papun ja Poikien Helle. Ehkä Karjalainen on säästänyt parhaat laulut itselleen, tai sitten hänen laulunsa kuuluu esittää hänen omalla vilpittömällä tyylillään.

J. Karjalaisen ja Mustien Lasien ensimmäisellä levyllä (1981) ollut Kolme cowboyta on helppo yhdistää nykyiseen Lännen-Jukan tyyliin. Uran varrella on kuitenkin löytynyt paljon muitakin tapoja yhdistää amerikkalaista ja suomalaista lauluperinnettä. Soulahtavan Mustat Lasit -yhtyeen kanssa 1986-88 tehdyt levyt olivat erittäin menestyksekkäitä, mutta nimellä J. Karjalainen yhtyeineen yllettiin vielä hieman parempiin myyntilukuihin vuosina 1992-94. Yhtye oli tällöin lähes sama kuin Laika & The Cosmonauts. Laulut olivat aikaisempaa selvemmin tarinoita, ikään kuin novelleja. Mustien Lasien kanssa tehdyt Sekaisin ja Hän kertoivat samaa ajatusta neljä minuuttia, mutta Yhtyeineen-hitit Telepatiaa ja Villejä lupiineja leikittelivät takautumilla ja kuvitelmilla. J. Karjalaisen kaksi myydyintä studioalbumia ovat Electric Sauna -yhtyeen kaksi ensimmäistä levyä Electric Sauna (1996) ja Laura Häkkisen silmät (1998). Näillä Karjalainen alkoi taas lähestyä kansanlaulujen kaltaista ilmaisua. J. Karjalainen sai vuosina 1986-1998 yhteensä peräti kahdeksan albumilistan ykkössijaa. Hänen eniten myyty levynsä on kokoelma Suurimmat hitit (1992).

90-luvun lopulla Rumba kyseli suomalaisilta levy-yhtiöihmisiltä, kuka on tulevina vuosina varmimmin kaupallisesti menestyvä artisti Suomessa. J. Karjalainen voitti äänestyksen, ja alkoi välittömästi tehdä vähemmän myyvää musiikkia. Tämä kertoo musiikin suhdannevaihteluiden arvaamattomuudesta, mutta myös Karjalaisen omapäisyydestä. En yhtään epäile, etteikö hän voisi tehdä taas hittejä heti niin halutessaan.

maanantai 1. kesäkuuta 2009

5. Smurffit

Listaa laskiessa pohdin hetken, pitääkö Smurffeja kelpuuttaa mukaan ollenkaan. Eihän se mikään oikea bändi ole. Ovatko sitten Lordi, Gorillaz tai Monkees? Ne hyväksyisin listalle ilman muuta, jos ne olisivat sattuneet myymään Suomessa tarpeeksi levyjä. Miksei sitten Smurffitkin? Keinotekoisuus, mielikuvitushahmot, salanimet ja esittäjien arkiminän piilottaminen nyt vain ovat olennainen osa popmusiikkia. Smurffit sattuu kuitenkin olemaan vielä siinä mielessä erikoinen projekti, että smurffilevyjä on tehty 12 maassa eri kielillä, eri biiseillä ja eri tuottajien johdolla. Jos pitäisi ruveta listaamaan Euroopan laajuisesti esittäjäkohtaisia myyntejä, saattaisin hyvinkin pitää eri maiden Smurffeja eri esittäjinä. Suomessa Smurffien tuottaja on Gabi Hakanen, joka on tuottanut lisäksi mm. CMX:n, Maj Karman, Tuomari Nurmion ja Kauko Röyhkän levyjä. Hakanen on tehnyt selvästikin hyvää työtä, koska myyntiluvut ovat huimia. Ensimmäistä suomalaista smurffilevyä Tanssihitit vol. 1 on myyty yli 170 000 kappaletta, ja tähän mennessä 14 Smurffien levyä on myynyt kultaa.

Belgialaisen sarjakuvapiirtäjän Peyon vuonna 1958 kehittämät pienet siniset hahmot eivät ole kuitenkaan olleet Suomessa erityisen suosittuja muuten kuin levyillä. TV-sarjan useimmat kyllä muistavat, ja jotkut sarjakuvankin, mutta molemmat ovat jääneet aina jotenkin B-luokkaan. Ehkä syynä on sama hahmojen persoonattomuus, joka taas on mahdollistanut smurffien suomalaistamisen. Asterix ei voisi laulaa Pelimiehen sävelellä jääkiekosta.

perjantai 29. toukokuuta 2009

6. Kari Tapio

Musiikkia tai edes tätä blogia seuranneille on jo tähän mennessä käynyt selväksi, ettei populaarimusiikki ole vain nuorten laji. Kari Jalkanen (s. 1945) on tästä hyvä esimerkki. Hän sai tosin ensimmäisen hittinsä Laula kanssain jo kolmekymppisenä, ja ensimmäinen kultalevy Olen suomalainen ilmestyi 1983, mutta Kari Tapio vakiinnutti suosionsa vasta albumilla Myrskyn jälkeen (1995). Se on edelleen hänen ylivoimaisesti myydyin levynsä, ja siitä hän sai toisen kultalevynsä. Lauluääni oli miellyttävästi patinoitunut iän myötä, ja muuttui myöhempinä vuosina vielä paremmaksi. Nyt kultalevyjä on jo peräti 19. Kari Tapio voittaakin levymyynnin SM-kilpailuissa ylivoimaisesti yli 50-vuotiaiden sarjan, mutta ei kuitenkaan yli 60-vuotiaiden sarjaa. Ikätoveri Vesa-Matti Loiri on ollut viime vuosina hiukan myyvempi.

Kari Tapio lauloi jo levytysuransa alkuaikoina italialaisia iskelmiä suomeksi, mutta Toto Cutugnon hitistä L’italiano väännetty Olen suomalainen nousi jostain käsittämättömästä syystä hänen siihen asti tunnetuimmaksi laulukseen. Näköjään kansallisilla aiheilla saa hittejä tavattoman helposti. Kalkkunasanoitusten mestarin Raul Reimanin kynästä lähtenyt suomenkielinen teksti ei nimittäin sisällä juuri mitään sellaista, mistä tunnistaisi puheena olevan maan Suomeksi. Ainakaan minusta Suomi ei ole mitenkään poikkeuksellisen kovaonninen maa, tai suomalaiset erityisen tunteellisia. Kun Cutugno voitti euroviisut vuonna 1990 Euroopan yhdentymistä ylistävällä laulullaan Insieme: 1992, Kari Tapion esittämänä laulun nimi oli tietysti Lapset Suomenmaan.

Albumilistalla on tällä hetkellä jopa kaksi Kari Tapion levyä, jotka saattavat hyvinkin muuttua kultalevyiksi numero 20 ja 21. Näistä viimeksi ilmestynyt Viimeiseen pisaraan on Kari Tapion uran täysipainoisin kantrilevy. Kari Tapiotahan on pitkään pidetty kantrilaulajana, vaikka kantria hän on laulanut tähän saakka melko vähän. Viimeiseen pisaraan on silläkin tavalla harvinainen levy Kari Tapion uralla, ettei sillä ole käännöskappaleita.

maanantai 25. toukokuuta 2009

7. Kirka

Kirka eli Kirill Babitzin (1950-2007) teki parhaat levytyksensä 60-luvun lopulla ja 70-luvun alussa. Kappaleet olivat tuolloin enimmäkseen käännösversioita ulkomaisista pophiteistä, mutta Kirkan varhaiskypsä karhea soulääni erottui edukseen muista samalla asialla olleista suomalaislaulajista. Listasijoituksiakin Kirkalle tuli, mutta ei mitään kovin suurta menestystä. Ensimmäinen hitti tuli vuonna 1967, kun Kirka esitti The McCoysin kappaleen Beat The Clock suomeksi nimellä Hetki lyö. Siitä kesti vielä 17 vuotta, ennen kuin Kirka sai ensimmäisen kultalevynsä albumista Hengaillaan.

Vuonna 1986 Kirka palasi hevin pariin. Hän oli laulanut vuonna 1982 Kimmo Kuusniemi Bandin levyllä, mutta nyt hän teki omalla nimellään levyt R.O.C.K. ja The Spell. Ensinmainitusta tuli ensimmäinen suomalainen kultaa myynyt hevialbumi. Suurimman osan noiden kahden levyn lauluista sävelsivät Kassu Halonen ja Kisu Jernström, jotka monipuolisina musiikintekijöinä tekivät Kirkalle seuraavaksi vuoden 1988 Syksyn sävelen voittokappaleen Surun pyyhit silmistäni. Tämän iskelmällisen reggaeballadin suosio sai tekijäryhmän tehtailemaan vauhdilla koko albumillisen tunteellista iskelmää vielä joulumarkkinoille. Albumista Surun pyyhit silmistäni tuli siihen aikaan Suomen kaikkien aikojen eniten myyty levy osaksi siksi, että sitä alettiin myydä melko pian alehintaan. Nykyään se on kolmantena.

Pitkään Kirkan ulottumattomiin jäänyt suosion huippu aiheutti musiikkityylin lopullisen vakiinnuttamisen. Kirkan laajaa aikaisempaa tuotantoa tarjottiin myös ahkerasti markkinoille; seuraavien kymmenen vuoden aikana julkaistiin peräti 13 kokoelmaa. Yleisöä miellytti kuitenkin enemmän uusi pehmeämpi tyyli. Lähes joka vuosi valmistui herkkä iskelmäalbumi, joista levyjä Anna käsi (1989) ja Ota lähellesi (1990) myytiin yli satatuhatta. Uran ainoa kultasingle tuli jonkin urheilukilpailun kunniaksi levytetystä laulusta Den glider in (1995).

perjantai 22. toukokuuta 2009

8. Topi Sorsakoski

Pekka Tammilehto (s. 1952) oli 70-luvulla pätevä rockkitaristi joka soitti vuosia Boysissa ja oli päätyä Hurriganesiinkin. Topi Sorsakoski taas oli tuohon aikaan Tammilehdon keksimän fiktiivisen haitaristin nimi. Tammilehto kertoili keikkabussissa tarinoita Topi Sorsakosken seikkailuista niin usein, että tuota nimeä alettiin lopulta käyttää Tammilehdosta. Sorsakosken nimi tarttui taiteilijanimeksi 80-luvun puolella, kun Tammilehto alkoi keikkailla satunnaisesti Agentsin laulajana. Baddingin ja Agentsin teiden erottua Sorsakoskesta tuli Agentsin vakituinen solisti. EMI:n silloinen tuotantopäällikkö Pedro Hietanen ymmärsi tämän iskelmän ja rockin liiton ja Topi Sorsakosken persoonallisen äänen potentiaalin, ja solistille hankittiin ensin nimeä tangolevyllä Hurmio (1985), jonka jälkeen päästiin asiaan. Topi Sorsakoski & Agentsin kolmea ensimmäistä albumia on myyty tähän mennessä yhteensä 417 000 kappaletta. Vertailun vuoksi voi mainita Dingon kolmen ensimmäisen albumin yltäneen 377 000:een. Mutta oliko musiikki iskelmää vai mitä? Yhtyeen oma tulkinta löytyy kolmannen albumin nimestä Pop. Erasure ja U2 käyttivät samaa albumin nimeä vasta 90-luvulla.

Yhtyeen materiaali koostui pelkästään lainakappaleista, joita ei soitettu nuoteista vaan korvakuulolta. Säveltäjä Erik Lindström huomasi radiota kuunnellessaan, että hänen kappaleensa Tuuli tuo tuuli vie oli soitettu väärin levyllä Besame mucho (1987). Kimpaantunut säveltäjä marssi EMI:n toimistoon ja vaati levyä vedettäväksi markkinoilta. Hänelle esitettiin pahoittelut ja kerrottiin, että vahinkoa on vaikea korjata, koska levyä on myyty jo satatuhatta. Riemastunut säveltäjä totesi, että hänen puolestaan pojat saavat soittaa niin kuin haluavat.

Menestys toi mukanaan kovan keikkatahdin, joka toi mukanaan stressin, jota lääkittiin alkoholilla huonoin tuloksin. Topi Sorsakoski siirtyi 90-luvun alussa soolouralle, jolla suosio on ollut vaihtelevaa.

Niin kuin mainitsin jo Agentsin tullessa vastaan sijalla 41, kaikki Topi Sorsakoski & Agentsin levymyynnit on laskettu Topi Sorsakoskelle.

maanantai 18. toukokuuta 2009

9. Vesa-Matti Loiri

Vesa-Matti Loirin (s. 1945) elokuvaroolit jakautuvat suurinpiirtein niin, että 80 % rooleista on ollut huumoria ja 20 % vakavaa. Laulajana prosentit ovat päinvastoin. Loirin menestys musiikkipuolella kuitenkin tuntuu selittyvän eniten sillä, että hän on yleisölle ennestään tuttu tv:stä ja elokuvista. Musiikkityyli on nimittäin niin kaukana mistään muusta top 50:n artistista, etten pysty uskomaan tällaisen musiikkiuran voivan olla kaupallisesti onnistunut ilman Uuno-julkisuutta.

Loirin läpimurto musiikkipuolella tapahtui 70-luvun lopulla, kun albumi Eino Leino (1978) kipusi listaa ylöspäin pikkuhiljaa, ja nousi vihdoin listaykköseksi helmikuussa 1980. Samoihin aikoihin Loiri valittiin edustamaan Suomea euroviisuihin kappaleella Huilumies, joka jäi suomalaisen perinteen mukaan viimeiseksi, koska Uuno-elokuvat olivat muualla Euroopassa tuntemattomia. Uunoja tehtiin 19 kappaletta, mutta Eino Leino –levyjä vain neljä, koska kaksi viimeistä niistä ei myynytkään kultaa. Loiri on tehnyt kyllä monta muutakin jatko-osalevyä: Naurava kulkuri sai jatko-osan Voi hyvä tavaton, Juha Vainion kappaleita versioitiin kahdella Ystävän laulut –albumilla, ja suomirockhittejä on riisuttu levyillä Ivalo, Inari ja Kasari. Jälkimmäinen sarja on ollut erityisen kannattava, koska kappaleet on jo sävelletty ja sanoitettu valmiiksi, ja ne voi versioida halvalla, nopeasti ja vähin soittajin. Nuo levyt ovat tuoneet Loirille myös kaksi hänen kolmesta vuoden miessolistin Emma-patsaastaan. On hieman vaikea ymmärtää ÄKT:n motiiveja antaa Loirille Emma kerta toisensa jälkeen, aivan kuin hänestä tehtäisiin muka tällä tavalla entistä tunnetumpi. Syynä ei ole ainakaan se, että palkinto annettaisiin sille miessolistille, jonka levyä myydään sinä vuonna eniten. Vuonna 2007 Loiri pokkasi patsaan kolmatta kertaa, vaikka Ari Koivusen ja Samuli Edelmannin levyt kävivät vielä paremmin kaupaksi.

Vesa-Matti Loirin myydyin levy on Sydämeeni joulun teen (1988), jolle ei yllättäen tehty jatko-osaa, vaan vain yhden kappaleen enemmän sisältävä uusintajulkaisu vuonna 1998. Sydämeeni joulun teen nousee vieläkin midprice-listan kärkisijoille joka joulu.

perjantai 15. toukokuuta 2009

10. Nightwish

Niktvissi Kitteeltä on aloittanut levytysuransa myöhemmin kuin kukaan muu top 50:ssä, vuonna 1997 singlellä The Carpenter. Sen jälkeen yhtye on kasvattanut myyntiään Suomessa levy levyltä. Uusinta albumia Dark Passion Play (2007) on myyty Suomessa yli 125 tuhatta kappaletta, mikä on nykyisillä markkinoilla älyttömän paljon. Nightwish on täällä 2000-luvun ylivoimaisesti suosituin musiikin esittäjä. Kaiken järjen mukaan huippu on nyt saavutettu, mutta ei Nightwishillä ole ennenkään ollut mitään tekemistä järjen kanssa.

Nightwish aloitti vuonna 1996 akustisena triona, mutta muuttui pian hevikvintetiksi. Vanhempiensa kotona pehmolelu-Iineksen vieressä nukkunut lauluntekijä Tuomas Holopainen visioi, että Tarja Turusen ääni, mahtipontiset sovitukset ja fantasiakirjoja mukailevat sanoitukset olisivat hyvä juttu yhdessä. Yllättäen moni muu oli samaa mieltä. Nightwish nousikin muutamassa vuodessa maailman suosituimmaksi sinfonista metallia esittäväksi bändiksi, mikä ei ole mikään ihme, mutta se on, että Once oli kesän 2004 myydyin albumi Euroopassa. Uskoiko kukaan Nightwishin lyövän kansainvälisesti läpi ennen kuin se tapahtui? Jälkiviisaana voi todeta, että Taru sormusten herrasta on myynyt hyvin sekä kirjoina että elokuvina, joten miksipä samankaltainen eskapismi ei menisi musiikkinakin läpi.

Sietämättömän Tarja Turusen erottaminen bändistä vuonna 2005 oli taas yksi ei-kaupallinen liike lisää, mutta Suomessa se paransi levymyyntiä. Vanhojen fanien lisäksi bändin uutta musiikkia pystyivät Anette Olzonin tultua laulajaksi kuuntelemaan myös bändiä aikaisemmin sydämensä pohjasta inhonneet. Muualla tuli hivenen takapakkia, mutta niin olisi epäilemättä käynyt Turusen kanssakin. Tuomas Holopaisen kiistatta taidokkaat sävellykset nousivat paremmin esiin vähemmän läpitunkevan naisäänen esittämänä. Holopainen kertoi Norjan televisiolle kerran pitävänsä seksiä yliarvostettuna perustellen mielipidettään suunnilleen ”Minä olen nähnyt kerran riptiisi-tanssin. Siltä näky sillon rintaliivitkin.” Fanit saavat varmaan luottaa siis jatkossakin siihen, ettei Holopaisen ajatuksissa liiku myöskään vastedes juuri muuta kuin fantasiakirjat ja se musiikki.

maanantai 11. toukokuuta 2009

11. Abba

Abballa on ollut kaksi menestyksekästä kautta. Ensimmäinen alkoi euroviisuvoitosta 1974 ja päättyi yhtyeen hajoamiseen 1982. Kulttuuri-ilmiönä huomattavasti erikoisempi ja mielenkiintoisempi toinen menestyskausi alkoi, niin kuin Timo Pennanen hiljattain listablogissaan muistutti, kun Erasure otti versioitavakseen yhden popin historian epämuodikkaimmista yhtyeistä vuonna 1992. Abba-esque EP:stä tuli hitti, ja vielä samana vuonna koottu Abba-kokoelma Gold – Greatest Hits nousi sekin Suomen listaykköseksi ensin vuonna 1992, ja vielä uudestaan vuonna 1999. Tänä vuonna se on käynyt korkeimmillaan nelosena. Katalogi näyttää muutenkin käyvän kaupaksi; albumi Arrival (1977) palasi tänä vuonna listalle kummittelemaan, niin kuin myös yhtyeen lähes koko tuotannon sisältävä 9 cd:n boksi The Albums, joka julkaistiin viime vuonna.

Abba olisi tällä listalla muutaman sijan ylempänä, jos mukaan laskettaisiin myös muiden esittäjien levyt, joilla versioidaan pelkästään Abbaa. Niistä kolme on myynyt platinaa: A-Teensin The Abba Generation (1999), Rajaton Sings Abba With Lahti Symphony Orchestra (2006) ja Mamma Mia Soundtrack (2008). Kun lista on kuitenkin esittäjäkohtainen, koko kärkikymppi on nyt suomalainen. Abban musiikkia on käytetty eri yhteyksissä paljon muillakin tavoin kuin lauluja versioimalla. Mainitaan nyt vaikka elokuva Tahdon naimisiin (1994) ja Madonnan hitti Hung Up (2005).

Toisin kuin melkein kaikki menneiden aikojen menestysyhtyeet, Abba ei ole palannut esiintymislavoille. Björn Ulvaeuksen huonon kunnon takia se ei olisi enää alkuperäisessä kokoonpanossa mahdollistakaan. Muista Abban jäsenistä myös Frida Lyngstad on jo käytännössä lopettanut musiikkiuransa. Kansanmusiikkivaikutteinen Benny Anderssons Orkester levyttää ja esiintyy edelleen, ja on Ruotsissa erittäin suosittu. Suomessa abbalaisista on menestynyt soolona parhaiten Agnetha Fältskog, joka on saanut kultalevyt vuosina 1983 ja 2004.

perjantai 8. toukokuuta 2009

12. Yö

Suomalaisen popmusiikin hölmöimpiä sanoituksia muistellessa nousee aina mieleen Yö. Kappaleessa Niin paljon me teihin luotettiin (1985) runoillaan ”kai joku pyyhki puukon sun matkallas, jonka iskit mun unelmiin”. Karkea korrelaatiovirhe estää hetkeksi huomaamasta, ettei virkkeessä olisi mitään järkeä korjattunakaan. Entäs sitten Laulu rakkaudelle (1988)? ”Kyllä jenkeissäkin vaihtuu valta, kun Nancy joskus kuolla kupsahtaa”. Nancy Reagan on vielä hengissä, joten tätä merkillistä ennustusta ei voi toistaiseksi todistaa täysin vääräksi, mutta pystyykö kukaan yrittämälläkään keksimään yhtä tökeröä tapaa ylistää rakkauden tärkeyttä? Nämä sutkaukset kirjoittanut Olli Lindholm ei valitettavasti ole enää pitkään aikaan tehnyt sanoituksia. Minä en pysty ottamaan myöskään Pauli Hanhiniemen ja kumppaneiden tekemiä sanoituksia tosissaan, mutta ymmärrän että joku pystyy.

Vakavasti ottaminen on Yön kannalta oleellista. Jotkut kuuntelevat Popedaa camp-arvojen takia, mutta Yötä ei kukaan. Tahattoman huumorin hetket on upotettu suureellisuuteen ja paatokseen, joka on siihen eläytymättömälle sietämätöntä.

Vuosina 1983-84 Yö oli hetken Suomen ykkösbändi, mutta jäi pian Dingon varjoon. Dingon lopettaminenkaan ei lopettanut Yön alamäkeä. Olli Lindholm jatkoi kuitenkin sitkeästi levyjen tekemistä Yön nimellä vaihtuvien muusikoiden ja lauluntekijöiden kanssa, ja 90-luvulla Yö rupesi saamaan uudestaan albumeitaan listalle. Radiomafian vuonna 1995 järjestämässä äänestyksessä kaikkien aikojen parhaasta kappaleesta Joutsenlaulu (1984) sijoittui yllättäen suomalaisista kappaleista korkeimmalle. Tosin siihen riitti 14. sija, mikä kertoo suomalaisen musiikin arvostuksen olleen aika matalalla nykyiseen verrattuna. Kokoelma Parhaat (1995) menestyi hyvin, ja seuraava hittikokoelma Legenda (2001) vielä paremmin. Sen jälkeen uusienkin levyjen myyntiluvut ovat nousseet valtaviksi. Yö on 2000-luvun toiseksi myydyin yhtye Suomessa. Yön nousulla on varmasti yhteys siihen, että Lindholm on jättänyt sanoitushommat muille, mutta uskon, että vielä merkittävämpää on se, että Olli Lindholm on oppinut laulamaan. Laulu ei ole enää sellaista epävireistä kailotusta kuin ennen, vaan itse asiassa aika sävykästä tulkintaa.

maanantai 4. toukokuuta 2009

13. Katri Helena

Katri-Helena Kalaoja (s.1945) sai ensimmäisen kultalevynsä singlestä Puhelinlangat laulaa (1964) ja viimeisimmän albumista Elämänlangat (2006). Näiden lankojen väliin jäävä 42 vuotta on Suomen ennätys kultalevyartistina pysymisessä. Listasijoitusten perusteella hänen suosionsa oli huipussaan 60- ja 70-luvuilla, mutta myydyin albumi on Anna mulle tähtitaivas (1992). Katri Helena on tällä listalla naisartistien ykkönen.

Katri Helenaa tituleerataan sinivalkoiseksi ääneksi melkein yhtä usein kuin urheiluselostajia. En osaa kyllä selittää, mikä juuri hänen äänessään on erityisen sinivalkoista. Hän on lainannut monta hittiä Italiasta ja Ranskasta, niin kuin useimmat suomalaiset iskelmälaulajat. Yksi selitys olisi, että Katri Helena on yksi kolmesta artistista, jotka ovat edustaneet Suomea Euroviisuissa kahdesti. Ehkä parempi selitys on se, että Katri Helena on pysynyt suosittuna ja kuuluisana niin pitkään, että hän on ollut läsnä suomalaisten arjessa television, radion ja lehtien kautta pitempään kuin useimmat pystyvät muistamaan.

Noin pitkällä uralla musiikkityyli ehtii tietysti muuttua moneen kertaan, mutta Katri Helena on pysynyt harvinaisen johdonmukaisesti iskelmän parissa. Kesän lapsi flirttaili discon suuntaan, mutta yleisö on yleensä säästynyt yllätyksiltä ostaessaan levyn. Ehkä Katri Helenan ääni ei vain veny rockiin tai klassiseen. Katri Helenan valitsemat kappaleet radio-ohjelmassa Maailman paras levy kertovat kuitenkin, että hän kuuntelee musiikkia laaja-alaisesti. Olisiko ensi syksynä ilmestyvällä albumilla irtiottojen aika, nyt kun pitkäaikainen taustaorkesteri Petoman (sic) sai juuri kenkää?

perjantai 1. toukokuuta 2009

14. Madonna

”Kuka tulisi katsomaan 50-vuotiasta Madonnaa nähdäkseen seksikkään lava-shown?” kysyi aikoinaan Jyrki Hämäläinen hillittömässä kirjassaan Tähtien tuska ja kimallus. Tällä hän halusi korostaa 50-vuotiaan Tina Turnerin ainutlaatuisuutta. Kumpikin naistähti on edelleen vedossa vuonna 2009, mutta Jyrki Hämäläinen ei. Koko Madonnan uran ajan media on ollut kärkäs ennustamaan alamäkeä pian tulevaksi, ja pienetkin levymyynnin notkahdukset ja skandaalit on nähty laskusuunnan merkeiksi. Draaman kaartahan ei saa aikaan pelkästä noususta ja huipulla pysymisestä. Todellisuudessa Madonna menestyy nykyisin erittäin hyvin omiin aikaisempiin saavutuksiinsakin verraten. Levyjen myyntiluvut eivät ole enää 80- ja 90-lukujen tasoa, mutta sen voi pistää täysin äänitemyynnin yleisen vähenemisen piikkiin. Tämän laskelman mukaan 4 Minutes oli maailman neljänneksi myydyin single vuonna 2008, ja sama taho listasi Hard Candyn vuoden yhdeksänneksi myydyimmäksi albumiksi. Madonnan 11 kultalevystä Suomessa myydyin on yllättäen balladikokoelma Something To Remember (1995). Kultalevyt jakautuvat tasaisesti kolmelle vuosikymmenelle, 3-4-4.

Madonna poikkeaa lähes kaikista muista suurista poptähdistä siinä, ettei hän ollut parikymppisenä huomiotaherättävän lahjakas missään. Loputtomalla treenaamisella hän on tehnyt itsestään arvostetun laulajan, tanssijan ja näyttelijän. Näyttelijän? Kyllä, Madonnan esitys Evitassa voitti Kultaisen maapallon parhaasta naisroolista. Hän on kirjoittanut myös 14 lastenkirjaa, hyvällä menestyksellä tietysti. Elokuvaohjaajana Madonna on ottanut vasta ensiaskeleensa elokuvalla Filth And Wisdom, mutta mikä ettei hän jossain vaiheessa nousisi silläkin alalla huipulle. Ohjaajaksihan Madonna on vielä aika nuori.

maanantai 27. huhtikuuta 2009

15. Hector

Hector eli Heikki Harma (s. 1947) tuli hieman tunnetuksi jo vuonna vuonna 1965 Buffy Sainte-Marie –coverilla Palkkasoturi, ja muutama vuosi myöhemmin Cumulus-yhtyeessä, mutta suosio nousi pilviin levyllä Herra Mirandos (1973), joka pysyi neljä kuukautta albumilistan kärjessä. Sen syrjäytti ykköspaikalta Hectorin seuraava levy Hectorock I, joka on edelleen Hectorin uran myydyin albumi. Tuo saman artistin 31 viikon yhtäjaksoinen putki albumilistan ykkösenä on ennätys, joka on nykyään käytännössä mahdoton rikkoa. Hectorockin napakoiden hittien jälkeen kunnianhimoinen taiderocklevy Liisa pien palautti levymyynnin kohtuullisemmalle tasolle, josta paluu suursuosioon koitti vasta vuosina 1987-1992. 90-luvun lopulla hän menestyi Kirkan, Paven ja Pepen rinnalla yhtenä Mestareista. Uusin albumi Ei selityksiä (2004) on sekin ehtinyt myydä platinaa. Vuonna 2007 Hector teki jäähyväiskiertueen, mutta tällä viikolla hän taas esiintyy kahden keikan verran Savoy-teatterissa, ja lisää konsertteja on suunnitteilla.

Hector on ihan omanlaisensa hahmo suomalaisessa musiikissa. Paatos ja melankolia istuvat hänelle paremmin kuin useimmille. Hänen huumorilaulunsa, joista on usein kyllä tullut hittejä, kuulostavat taas yleensä hieman väkinäisiltä. Mieleen tulee lähinnä rippileirin pappi, joka kertoo vitsin saadakseen nuorison huomion puoleensa, jotta voisi sitten saada paremmin sanomansa perille. Heikki Harma oli myös pitkään Rockradion toimittaja, jonka pyrkimys ohjata kansan musiikkimakua oikeaan suuntaan sai tylyn tuomion Eppu Normaalin kappaleessa Radio (1979). Hectorin ovat maininneet lauluissaan nimeltä ainakin Tuomari Nurmio, Juliet Jonesin Sydän, Kari Peitsamo, Juice Leskinen, Mikko Alatalo, Virve Rosti, Antti Kleemola ja Turo’s Hevi Gee. Lisäksi selviä Hector-viittauksia on ainakin Sleepy Sleepersillä, Puolikuulla, Irwinillä ja Heikki Salolla. Näistä poikkeuksellisen lukuisista viittauksista osa on kunnianosoituksia ja osa suoranaista vittuilua. Ainakin Hector on tehnyt vaikutuksen.

perjantai 24. huhtikuuta 2009

16. Jamppa Tuominen

Näinkin ylhäällä tulee vastaan yllätysnimi. Jarmo ”Jamppa” Tuominen (1949-1998) on jäänyt niin totaalisesti vaille positiivista julkisuutta, että voisi kuvitella hänen suosionsa jääneen vähäiseksi, tai ainakin lyhytaikaiseksi. Väärin, väärin. Jamppa Tuominen on saanut tähän mennessä 15 kultalevyä, joista ensimmäinen oli Jamppa Tuominen (1977) ja uusin Toivotaan, toivotaan – 40 unohtumatonta laulua vol. 2 (2006). Uran myydyin levy oli Kuumat kyyneleet (1983). Silti en muistanut lunttaamatta häneltä muuta laulua kuin Aamu toi, ilta vei. Muistatteko te?

Jamppa Tuomisen tarinassa on joitain perin tuttuja piirteitä: hän oli laulajana ja multi-instrumentalistina ihmelapsi, joka keikkaili orkesterin solistina 11-vuotiaasta saakka ja voitti vuonna 1962 kansakoululaisten valtakunnallisen laulukilpailun. Hän saavutti menestyksensä huipun 80-luvun alkupuolella. Sairaudet ja päihderiippuvuus varjostivat uraa, mutta hän jatkoi menestyslevyjen tekemistä niistä huolimatta. 90-luvulla häntä syytettiin aiheetta lapsen hyväksikäytöstä, mikä heikensi hänen terveyttään entisestään. Jamppa Tuomisen tapauksessa tämä johti kuolemaan, mutta Michael Jackson on selvinnyt tästä kaikesta, ainakin hengissä.

Minut vietiin lapsena Seinäjoelle katsomaan maatalousnäyttelyä. Olihan siellä jotain kiinnostavaa, nimittäin kojuja joissa myytiin kasetteja halvalla. Kävin tsekkaamassa ensin muut kojut, ja jätin viimeiseksi sen, jossa soitettiin Jamppa Tuomista aivan liian lujalla. Sieltä löytyikin vaikka mitä hyvää: R.E.M., Sielun Veljet, The Police jne. Nostin lopulta katseeni laarista nähdäkseni, kuka ihmeessä soittaa pelkkiä Jamppa Tuomisen kasetteja, vaikka laatikoissa olisi paljonkin herkkuja. Kauppias oli tietysti Jamppa Tuominen.

maanantai 20. huhtikuuta 2009

17. Metallica

Los Angelesissa vuonna 1981 perustettu Metallica teki 80-luvulla matkan marginaalista valtavirtaan pikemminkin muuttamalla musiikkikulttuuria kuin muuttumalla itse. Heidän ensimmäinen listaykkösensä Suomessa oli ...And Justice For All (1988), joka oli bändin viimeinen thrash metal –levy 20 vuoteen. Seuraava levy Metallica (1991) olikin jo huomattavasti hidastempoisempi ja melodisempi, ja se nosti bändin myynnin ja maineen niin korkealle, ettei Metallica ole onnistunut juurikaan horjuttamaan niitä, vaikka myöhemmät levyt eivät ole olleetkaan yhtä onnistuneita. Metallica on kuudenneksi myydyin ulkomainen levy Suomessa, ja käy edelleen kaupaksi sen verran hyvin, että noussee tulevina vuosina pari-kolme sijaa.

Viime syyskuussa ilmestyneen Death Magneticin julkaisuajan lähestyessä suomalainen media oli kilvan hehkuttamassa Metallican erinomaisuutta, ja sitä, että tuleva levy olisi vähän niin kuin klassikkolevy Master Of Puppets (1986). Master Of Puppets ja ...And Justice For All ylittivät viimein platinarajan tämän hypetyksen voimalla, mutta Death Magnetic ohitti niiden myyntiluvut parissa kuukaudessa, mitä voitaneen pitää markkinoinnin Suomen ennätyksenä. En ole nimittäin kuullut vielä kenenkään pitävän Death Magneticista enemmän kuin Master Of Puppetsista. Tätä kirjoitettaessa Death Magnetic on pysynyt albumilistalla 31 viikkoa, ja ehtinee tämän vuoden aikana nousta 2000-luvun myydyimmäksi ulkomaiseksi levyksi.

Tämän kaiken taustalla on suureksi osaksi se, että suomalaisen metallin voittokulku maailmalla on tehnyt hevin kuuntelemisesta yhtä isänmaallista kuin jääkiekon ja formuloiden katsomisesta. Suomalaisista metalliyhtyeistä Apocalyptica on suorimmin Metallican perillinen. Heidän levynsä Plays Metallica By Four Cellos (1996) ehti olla muutaman vuoden ajan maailmanlaajuisesti myydyin suomalainen levy. Metallica on taas velkaa suomalaisista metalliyhtyeistä selvimmin Stonelle. Enter Sandmanin riffi liippaa perin läheltä Get Stonedia.

perjantai 17. huhtikuuta 2009

18. Juice Leskinen

Pauli Matti Juhani Leskinen (1950-2006) eli Juice jätti jälkeensä valtavan tuotannon: kokoelmat poislukienkin lähes 30 albumia, lähes 20 kirjaa ja paljon muita sanoituksia, suomennoksia, pakinoita jne. Juicen musiikkiuralla oli kaksi kaupallisesti menestyksellistä kautta, joista ensimmäinen oli vuosina 1974-75 ja toinen vuosina 1980-91. Hänen kolme myydyintä levyään tässä järjestyksessä ovat kokoelma Kautta aikain (1997), Yölento (1986) ja Taivaan kappaleita (1991). Hän on saanut tähän mennessä 15 kultalevyä, joista viisi on kokoelmia.

Juice nousi pinnalle vuonna 1974 Marilyn-hitillä, joka mukaili 50-luvun rock’n’rollia, kuten siihen aikaan tekivät hyvällä menestyksellä myös Badding, Hector, Hullujussi ja Hurriganes. Alkuaikojen singlet viljelivät Marilynin malliin kepeitä nokkeluuksia, mutta vaikka ensimmäinen vakava single Syksyn sävel floppasi, Juice vei musiikkiaan aina vain kunnianhimoisempaan suuntaan. Nokkeluuksia ja tarkkaa riimittelyä hän ei hylännyt vakavimmillaankaan. Albumista XV yö (Tauko III) (1980) tuli viimein uusi kaupallinen läpimurto. Grand Slam –yhtyeen kokoaminen vuonna 1981 antoi Juicelle laajempia mahdollisuuksia toteuttaa visioitaan niin levyillä kuin keikoilla. Juicen voimallisin kausi huipentui uran kaikin tavoin onnistuneimpaan levyyn Yölento, jonka jälkeen terveys heikkeni. Seuraavat levyt olivat vielä melko tasokkaita. Ne eivät olleet enää varsinaisesti rockia, vaan suurimmaksi osaksi akustisvoittoista iskelmällistä poppia. 90-luvun mittaan verbaaliakrobatia alkoi sitten taas mennä ajatuksen edelle.

Juicen vaikutus suomirockiin on ollut se, että kirjallinen puoli on korostunut. En nyt tarkoita sitä, että Suomessa on ehkä asukaslukuun nähden enemmän rokkari-kirjailijoita kuin missään muussa maassa, vaan sitä, että täällä menestyvät vieläkin Samuli Putron kaltaiset artistit, joiden yleisö on kiinnostuneempi siitä mitä lauletaan, kuin miten se lauletaan.

maanantai 13. huhtikuuta 2009

19. Dingo

80-luvun puolessavälissä puhuttiin dingomaniasta. Nuoret fanit jäljittelivät Dingon jäseniä pukeutumisellaan ja kampauksillaan, keikkapaikoilla tehtiin yleisöennätyksiä ja Dingon levyt olivat listojen kärjessä. Dingomania pysyi kiihkeimmillään noin vuoden verran. Nimeni on Dingo (1984) kipusi viiden kuukauden ajan listaa ylöspäin ja pääsi lopulta kärkeen, Kerjäläisten valtakunnasta (1985) tuli aikanaan kaikkien aikojen myydyin levy Suomessa (nykyään se on neljäs), mutta Pyhä klaani (1986) ei enää noussut albumilistan ykköseksi. Se jäi J. Karjalaisen Varaanin taakse. Dingon hajoaminen 7.10.1986 oli Suomen ensimmäinen rocktapaus, josta kerrottiin tv-uutisissa.

Dingon pöyhkeät kampaukset, meikit, korut ja huivit eivät olleet aivan ennennäkemätöntä keikarointia suomalaisessa rockissa. Hanoi Rocks oli ehtinyt totuttaa sellaiseen jo muutaman vuoden ajan. Näyttävä imago ja tarttuvat suomenkieliset kappaleet olivat kuitenkin uusi yhdistelmä. Neumann kirjoitti moneen Dingon sanoitukseen kaukomaiden eksotiikkaa, mutta suurimpien hittien sanoituksissa liikuttiin hyvinkin suomalaisissa tunnelmissa parturikampaamon Lissusta Eppujen kuuntelemiseen.

Neumann on koonnut myöhempinä vuosikymmeninä erilaisia Dingona esiintyneitä kokoonpanoja moneen kertaan, ja nämä Dingon reinkarnaatiot ovat tehneet yhteensä kolme uutta albumiakin, saman verran kuin varsinainen Dingo teki 80-luvulla. Nuo myöhemmät levyt eivät kuitenkaan vaikuta tämän listan sijoitukseen, koska niistä ei ole tullut kultalevyjä. Dingo on mukana alle kahden vuoden sisällä julkaistujen kolmen albumin ja kolmen niitä kierrättäneen kokoelman ansiosta.

perjantai 10. huhtikuuta 2009

20. Jope Ruonansuu

Ahkerankaan listojen seuraamisen perusteella ei arvaisi Jope Ruonansuun albumimyyntiä niin suureksi, että sillä mahtuu kaikkien aikojen top 20:een. Ruonansuu on hyvä esimerkki siitä, että levyjä myydään paljon listaliikkeiden ulkopuolellakin, huoltoasemilla ja missä lie. Kaikki hänen 14 kultalevystään eivät ole nousseet albumilistalle lainkaan. Ruonansuun myydyin levy on Työnnä kännykkä hanuriin (2002).

Ruonansuun levyillä huumori pohjautuu enimmäkseen imitaatioille ja ajankohtaisten ilmiöiden irvailulle. Popmusiikin harrastajille tutumpien humoristien Sleepy Sleepersin ja Eläkeläisten tapaan Ruonansuukin tekee usein uusia sanoituksia tuttuihin hitteihin, mutta edellisistä poiketen Ruonansuun huumorin kärki ei yleensä suuntaudu osaksikaan versioitavaa laulua kohti. Tuttu laulu on enemmänkin väline tehdä esityksestä helpommin lähestyttävä. Televisio on taas tehnyt tutuksi Ruonansuun esiintyjänä, ja mahdollisesti myös Ruonansuun imitoimassa samaa hahmoa kuin levyllä. Jos asiakas on oikein pehmitetty, häntä alkaa naurattaa jo kun näkee levyn ABC:n hyllyssä, ja ostopäätös syntyy.

Suomessa ei ole tainnut olla Esa Pakarisen jälkeen menestyvää koomikkoa, joka ei jossain vaiheessa kokisi tarpeelliseksi osoittaa, että hän osaa muutakin kuin naurattaa. Jope Ruonansuukin vaihtoi huumorin itkuiskelmään viime albumillaan Enkeleitä toisillemme – herkimmät laulut. Toukokuussa ilmestyvän seuraavan albumin, järjestyksessä yhdeksännentoista, on taas tarkoitus olla hauska.

maanantai 6. huhtikuuta 2009

21. Dire Straits

Vuonna 1977 Newcastlessa perustettu Dire Straits ehti tehdä ennen vuonna 1995 tapahtunutta hajoamistaan vain kuusi studioalbumia. Esikoislevyä Dire Straits lukuunottamatta kaikista tuli Suomessa kultalevyjä, kuten myös kahdesta kokoelmasta. Näiden myyntiluvut ovat niin massiivisia, että Dire Straits on tällä listalla briteistä kaikkein korkeimmalla. Seuraavat ovat Queen sijalla 39 ja Pet Shop Boys sijalla 70.

Dire Straits ei kyllä kuulosta erityisen englantilaiselta. Bändi otti vaikutteita enemmän amerikkalaisesta musiikkiperinteestä, bluesista ja countrysta. Kahdella ensimmäisellä levyllä oli vielä varsin simppeliä perinnerockia, mutta sitten kappaleet pitenivät ja sovitukset paisuivat. Menestys toi mukanaan mammuttitaudin. Tämä taas lisäsi suosiota entisestään. Suosion huippu tuli albumilla Brothers In Arms (1985), joka on Suomen neljänneksi myydyin ulkomainen levy, yläpuolellaan vain kolmen bändin hittikokoelmat.

Mark Knopfler oli kitaristina, lauluntekijänä ja tuottajana sen verran taitava, ettei vaatimaton lauluääni estänyt nousua huipulle. Elokuussa 60 vuotta täyttävä Knopfler sai Dire Straitsissä menestystä niin kyllikseen, että hän ei ole suostunut kokoamaan bändiä uudelleen comeback-kiertuetta varten, vaikka melkein kaikki muut 70- ja 80-luvun supertähdet kiertävät maailmaa keräämässä ostovoimaiselta aikuisyleisöltä rahat pois.

perjantai 3. huhtikuuta 2009

22. Tapani Kansa

Pomoni kertoi olleensa 60-luvun lopulla Someron Esakalliolla Tapani Kansan keikalla. Esityksestä jäi mieleen parhaiten Kansan mustien housujen avoimesta sepaluksesta repsottava aniliininpunainen paidanhelma. Kysymys oli tuskin tahallisesta vihjailusta P.J. Probyn revenneiden housujen tapaan. Tahaton komiikka on maustanut Kansan uraa siitä eteenpäinkin. Kansan uusimpia hassutteluja ovat olleet suurimmaksi osaksi sekavista puheista koostunut konsertti ja euroviisukarsintaesiintymisen keskeytys ”äänekkäiden aplodien” takia. Vähemmän hauskoja tempauksia Kansa on harrastanut autoillessaan, vaikka kaahailu taitaakin olla yleisin Tapani Kansa –vitsien aihe.

Maaliskuussa 60 vuotta täyttäneen Kansan kansansuosio on kuitenkin säilynyt harvinaisen pitkään; hän on pysynyt jo 41 vuotta lista-artistina, ja kultalevyjäkin hän on tehnyt viidellä vuosikymmenellä. Ensimmäinen kultalevy tuli Delilah-singlellä vuonna 1968, ja viimeisimpänä julkaistu on vuoden 2004 albumi Tapsa ja Rautavaara – lauluja elämän poluilta. Eniten on myyty albumia Mistä rakkaus alkoi (1977). Helsingin Sanomat mainitsi 60-vuotishaastattelun yhteydessä Tapani Kansan suuriksi hiteiksi kappaleet Delilah ja Käymään vain, joista jälkimmäistä Kansa ei ole todellisuudessa ikinä edes levyttänyt.

Kävin yliopistossa kielenhuollon kurssin, jolla annettiin tehtäväksi korjata Tapani Kansan yleisönosastokirjoitus ymmärrettävään muotoon. Tehtävä oli mahdoton. Kansan kirjoittamien noin 300 sanoituksen joukossa on myös aikamoisia kieli- ja ajatuskukkasia, vaikka niitä hiotaan hartaammin. Laulussa Tulkaa tytöt takaisin kertoja haikailee Helena Karan ja Regina Linnanheimon näköisiä naisia, ja tarjoaa ratkaisuksi ”pankaa meikit menemään”. Odotamme innolla Kansan suunnitteleman runokirjan ilmestymistä. Ehkä mukana on myös murrerunoja, koska Tapani Kansan kotisivujen mukaan:

”Tapani Kansa kuuluu niihin harvoihin, jotka hallitsevat useita suomen kielen murteita! Tämä taito on usein herättänyt hämmästystä ja ihastusta yleisössä. Tapani Kansa osaa niin savon kuin karjalan murteet. Pohjanmaankin murteet hän hallitsee. Paitsi että hän puhuu, hän myös laulaa eri murteilla! Erityisen suurta ihastusta herättää kuulla tuttu kappale esitettynä murteella. Jo se, että esittää osan kappaleesta murteella, tuo viehkeän säväyksen tulkintaan. Kuvitelkaapa esimerkiksi ooppera-aaria Don Giovannin savon murteella. Kyllä vain. Tämäkin taittuu Tapani Kansalta. Voitte varmaan kuvitella, minkälaisen riemun ja suosion tällainen veto herättää yleisössä.”

maanantai 30. maaliskuuta 2009

23. Kaija Koo

Kaija Kokkola (s. 1962) aloitti levytysuransa 80-luvun alussa Steel City –yhtyeen laulajana, ensin englanniksi ja sitten suomeksi. Hänen ensimmäinen bändinsä Nakusika ei koskaan levyttänyt. Steel Citykään ei ihmeemmin menestynyt, mutta Kokkola lauloi samoihin aikoihin taustoja muiden hiteillä, kuten Maukka Perusjätkän Vaatteet ja Frederikin Titanic. Ensimmäinen soolosingle nimellä Kaija Koo ilmestyi 1984, ja albumi Kun savukkeet on loppuneet vuonna 1986. Levymyynti oli edelleen vaatimatonta, ja seurasi seitsemän vuoden levytystauko.

Kaija Koon paluulevy Tuulten viemää (1993) sisälsi hänen silloisen aviomiehensä Markku Impiön säveltämiä lauluja. Kaija Koon fanisivujen biografian mukaan ”musiikki levyllä ei sopinut 90-luvun alun kaavaan”. Näkemys on aika erikoinen, koska Maggie Reillyn Echoes oli kesällä 1992 yhdeksän viikkoa Suomen albumilistan ykkösenä. Valeslovari Kuka keksi rakkauden nousi jättihitiksi, ja Tuulten viemää oli listaykkönen vielä pitempään kuin referenssinsä, jopa 15 viikkoa. Tuulten viemää on yli 175 000 kappaleen myynnillään Suomen kuudenneksi myydyin levy, ja kaikkein myydyin naisartistin levy.

Kolme seuraavaakin Kaija Koon albumia nousi listaykköseksi, mutta myyntimäärät laskivat koko ajan. Viimeisin kultalevy Mikään ei riitä julkaistiin 2002, mutta tämän jälkeenkin Kaija Koo on julkaissut kolme uutta albumia ja kaksi kokoelmaa.

perjantai 27. maaliskuuta 2009

24. Leevi And The Leavings

Leevi And The Leavings oli käytännössä Gösta Sundqvistin (1956-2003) sooloprojekti. Sundqvist sävelsi, sanoitti, sovitti, tuotti, lauloi ja soitti osaa instrumenteista. Hän jopa suunnitteli levynkannet ja musiikkivideot. Yhtyeen muista jäsenistä olivat pisimpään mukana Risto Paananen, Juha Karastie ja Niklas Nylund. He tekevät edelleen musiikkia yhdessä, ja sitä julkaistaan mahdollisesti tämän vuoden aikana, ei kuitenkaan LATL:n nimellä. Bändi ei keikkaillut lainkaan, vaikka palkkioksi tarjottiin välillä moninkertaista summaa muihin kotimaisiin huippunimiin verrattuna.

Häntä koipien välissä (1988) oli yhtyeen kaupallinen läpimurtolevy. Suurin osa yhtyeen varhaisemmasta tuotannosta ei päässyt albumi- eikä singlelistalle, mikä tuntuu käsittämättömältä, koska tuon ajan lauluista niin moni on noussut klassikoksi: Mitä kuuluu Marja-Leena?, Muotitietoinen, Tuhannen markan seteli, Elämää, Onnelliset, En tahdo sinua enää, Pohjois-Karjala, Elämä ikkunan takana jne. Nämä ovat nousseet listoille vasta kokoelmalevyillä, joista menestynein on Keskiviikko – 40 ensimmäistä hittiä (1997). Keskiviikko on 133 listaviikollaan Suomen albumilistalla pisimpään pysynyt levy, mutta tukkumyyntihinnan pudottua sääntöjen määräämän rajan alle se pääsee enää midprice-listalle, jolla se on muuten tälläkin hetkellä ykkösenä. Viidentenä on sen jatko-osa Torstai – 40 seuraavaa hittiä.

Iskelmäparodialla aloittanut Leevi And The Leavings laajensi musiikillista ilmaisuaan mm. discon, rockabillyn ja hard rockin puolelle. Usein vaikutteita otettiin myös ajan muodikkaimmasta popista. En tahdo sinua enää (1982) on nimeään myöten vastaus Human Leaguen lauluun Don’t You Want Me? Rin Tin Tin (1988) taas tuo mieleen The Smithsin. LATL:n sovitukset ovat runsaita, ja usein päällekkäin risteilee kolmekin eri melodiaa. Nerokkaat sanoitukset ovat kuitenkin ehkä suurin syy yhtyeen menestykseen. Suurimmassa osassa niistä otetaan altavastaajan näkökulma, ja sama kappale voi kuulostaa yhden mielestä koomiselta, toisen mielestä traagiselta ja kolmas löytää siitä molemmat puolet.

Gösta Sundqvistin muut projektit: radiokomediat, Aarne Tenkasen levyt ja lehtikolumnit, söivät loppuaikoina luovuutta ja veivät parhaan terän Leevi-levyiltä. 90-luvun puoleenväliin saakka taso oli todella korkea, ja sinä aikana Leevi And The Leavings teki suunnattoman määrän Suomen parhaiden joukkoon kuuluvia poplauluja.

maanantai 23. maaliskuuta 2009

25. Popeda

Popeda on ammentanut urporokkiinsa aineksia kolmelta edelliseltä ja saanut sinnikkäällä työllä sille reilunlaisesti ostajia. Ei Popeda ole ollut missään vaiheessa läheskään Suomen suosituin yhtye, mutta sen suosio on pysynyt pitkään suhteellisen vakaana. Bändin ensimmäinen kultalevy tuli vasta seitsemännellä albumilla Harasoo (1984), mutta tähän mennessä kultalevyjä on kertynyt jo 12. Itselleni on yllätys, että niistä myydyin on julkaistu 2000-luvulla. Se on yhtyeen siihen mennessä 25-vuotisen uran summannut kokoelma Pelkkää juhlaa (2002).

Popedan ura ei ole tietenkään ollut pelkkää juhlaa, vaikka he yrittävätkin pitää yllä hurlumhei-imagoa. Alkuaikojen aito hilpeys loppui vuonna 1986 kitaristi Arwo Mikkosen kuolemaan, ja sen jälkeen bändin huumorissa on ollut työläyden makua. Miehistöä on lähtenyt bändistä myös vähemmän dramaattisesti. Wikipediassa luetellaan Popedan 15 eri kokoonpanoa.

Bändin sanoituksia on sorvaillut toistakymmentä eri sanoittajaa, joilla tuntuu olevan pääsääntöisesti yhtenevä käsitys siitä, mitä aihepiirejä Popedan biiseissä voi käsitellä ja millä mielellä. Viina, moottoriajoneuvot ja alapään vitsit ovat useimmin läsnä. Pate Mustajärvi on suostunut laulamaan ties mitä rivouksia, mutta kappaleen Erotomania rivi ”jos pillua saan niin mä lähden mukaan” oli Patelle liikaa. Laulun joutui laulamaan Markku Petander. Pate kieltäytyi muristen: ”Ei siinä ole mitään jossittelemista, saanko minä.”

perjantai 20. maaliskuuta 2009

26. Hurriganes

Hurriganes oli musiikillisesti vanhanaikainen jo omana aikanaan, mutta bändi oli monella tavalla myös edelläkävijä Suomessa. Intensiiviset ja vauhdikkaat keikat antoivat mallia myöhemmille rokkareille genrestä riippumatta. Remu Aaltosen toiminta eräänlaisena rockmuusikoiden ay-miehenä nosti keikkapalkkiot ja muusikoiden kohtelun asialliselle tasolle. Ensimmäisenä suomalaisbändinä Hurriganes teki kiertueita ja sai levyjään listoille säännöllisesti myös ulkomailla, vaikkakin lähinnä vain Ruotsissa.

Hurriganesin ylivoimaisesti suosituin levy Roadrunner (1974) on Suomen myydyin englanninkielinen levy. Remun kielitaidottomuus ei haitannut, koska hänellä oli kyky laulaa vakuuttavalta kuulostaen mitä tahansa soopaa, parhaana esimerkkinä Get On. Biisimateriaali, josta puolet on tosin lainaa, on erinomaista, ja tuottaja Richard Stanley onnistui Tukholmassa tallentamaan bändin jytinän parhaimmillaan. Kansikuvakin on onnistunut nappiin. Bändin mikään myöhempi levy ei ollut samaa tasoa, mutta suurin osa niistäkin myi kultaa, eivät kuitenkaan esimerkiksi Hanger (1978) ja Jailbird (1979).

70-luvun lopussa Hurriganesilla meni Ruotsissa niin hyvin, ettei suosion notkahdus Suomessa juuri haitannut. Vuonna 1980 saatu uusi nousu kesti kuitenkin vain muutaman vuoden. Cisse Häkkisen alkoholismi, jatkuvat kokoonpanomuutokset ja 80-luvun musiikillinen ilmastonmuutos ajoivat Hurriganesin lopulta lopettamaan vuonna 1984. Remu jatkoi vielä moneen kertaan muutaman vuoden välein comebackien tekemistä Hurriganes-nimeä käyttäen, vaikka kaksi kolmasosaa triosta laskettiin haudan lepoon 90-luvun alussa.

maanantai 16. maaliskuuta 2009

27. Irwin Goodman

Irwin Goodman eli Antti Yrjö Hammarberg (1943-1991) on Suomen tunnetuimpia juoppoja. Kyllähän tältäkin listalta löytyy Irwinin yläpuolelta noin kymmenen alkoholiongelmaista, ja muistakin suomalaisista alkoholisteista on tehty menestyneitä elämäkertaelokuvia, mutta Irwinin elämäntavan ja elämäntyön yhteys on poikkeuksellinen. Ei tippa tapa, Työmiehen lauantai ja Rentun ruusu ovat muuttuneet käytännössä kansanlauluiksi, joita juopuneet hoilaavat kyllästymättä vuodesta toiseen. Viimeksi torstaina kaupungilla tuli vastaani opiskelijaporukka kailottaen Haistakaa paska koko valtiovalta.

Irwinin laaja tuotanto, 26 albumillista, oli vuoteen 1984 asti lähes kokonaan hänen itsensä säveltämää ja Emil von Reteen eli Vexi Salmen sanoittamaa. Heidän laulujensa tarttuvat melodiat ja suorasukaiset tekstit ovat olleet ilmeinen esikuva monelle rock-lauluntekijälle. Ainakin Juice Leskinen, Mikko Saarela ja Ismo Alanko ovat ottaneet mallia tietoisesti tai tietämättään.

Kuka tahansa täysi-ikäinen suomalainen tunnistaa Irwinin lauluäänen, olkoon se mikä tahansa. 60-luvulla Irwinistä oli tarkoitus tehdä eräänlainen Suomen Bob Dylan, nasaaliääninen protestilaulaja. 70-luvun Irwin oli luopunut nasaalista. Syksyn Sävelen voittaneet St. Pauli ja Reeperbahn ja Poing Poing Poing olivat muutenkin lähempänä keskitien iskelmää. 80-luvulla ääni oli karheutunut huomattavasti, mutta levymyynti nousi ennätykselliseksi Kassu Halosen Irwinin tyyliin säveltämän Rentun ruusun ansiosta. Irwin levytti ja keikkaili loppuun asti todella ahkerasti. Vuodessa saattoi olla kolmesataakin keikkaa, ja niiden välissä tehtiin yksi tai kaksi uutta albumia. 14.1.1991 vauhti loppui, kun Antti Hammarberg kuoli sydänkohtaukseen autossa palatessaan keikkamatkalta Viipurista.

Vuonna 2000 Irwin nousi vielä 30 vuoden tauon jälkeen albumilistan ykköseksi kokoelmalla Rentun ruusut, ja huhtikuussa 2008 Matti Johannes Koivun herkkä esitys kappaleesta Raha ratkaisee käväisi singlelistan kakkosena.

perjantai 13. maaliskuuta 2009

28. Bruce Springsteen

Muutama viikko sitten julkaistu Working On A Dream nousi listaykköseksi 17 maassa, joihin kuuluivat muun muassa Yhdysvallat, Iso-Britannia, Saksa ja Suomi. 59-vuotiaasta Springsteenistä tuli näin vanhin ulkomaalainen sooloartisti, joka on päässyt Suomen albumilistan ykköseksi uudella musiikilla. 2.6.2009 on luvassa konsertti Ratinan stadionilla alle vuosi edellisen Suomen-keikan jälkeen. Sitä ensimmäistä Suomeen tuloa fanit joutuivatkin odottelemaan vuoteen 2003 saakka, vaikka Bruce oli keikkaillut Ruotsissa ahkerasti vuodesta 1975. Springsteen ei ollut kuitenkaan vielä silloin Suomessa erityisen iso tähti.

Ensimmäisen kultalevynsä Suomessa Springsteen sai vasta vuonna 1984 albumista Born In The U.S.A. Varhaisemmat levyt Born To Run ja The River saavuttivat kultalevyrajan vasta myöhemmin. Born In The U.S.A. on Suomen kaikkien aikojen myydyin ulkomaalaisen sooloartistin levy, viime laskun mukaan 108 913 kpl. Sen lisäksi Springsteenin levyistä on myynyt platinaa vain Greatest Hits (1995). Sooloartistista puhuminen on tosin hieman harhaanjohtavaa, koska E Street Band on levyttänyt ja kiertänyt Springsteenin mukana lähes koko uran ajan. Levyn etukannessa lukee kuitenkin aina vain Bruce Springsteen, ja yleensä kannessa on myös kuva hänen kasvoistaan tai jostain muusta ruumiinosasta.

Born In The U.S.A:n kannessa on Brucen peppu kuluneissa farkuissa. Kansikuva on melko arvoituksellinen. Kuseeko se lipun päälle? Mikä merkitys on oikeassa takataskussa olevalla lippiksellä? Nimikappaleen oli aluksi tarkoitus tulla Paul Schraderin elokuvaan tunnuslauluksi, sitten Springsteen äänitti siitä akustisen demon Nebraska-albumia varten, ja lopullinenkin versio, jossa E Street Band puhkuu täysillä, äänitettiin jo toukokuussa 1982. Nebraskalle päätettiin lopulta sisällyttää vain demoja, ja laulut, jotka toimivat paremmin bändiversiona, jätettiin talteen myöhempää käyttöä varten. Überpatrioottiselta kuulostava kertosäe vei huomion laulun katkeralta tilitykseltä, mikä hämäsi sekä Ronald Reaganin että Walter Mondalen käyttämään Bruce Springsteenin nimeä presidentinvaalikampanjassa. Molemmat joutuivat naurunalaisiksi. Samanlainen väärinymmärrys taisi auttaa levymyyntiä Suomessakin. Siihen aikaanhan USA oli hyvä, koska Neuvostoliitto oli paha.

maanantai 9. maaliskuuta 2009

29. Erkki Junkkarinen

Erkki Junkkarinen (1929-2008) oli 70-luvun puolenvälin suosituin suomalainen laulaja. Ruusuja hopeamaljassa (1974) myi ensimmäisenä levynä Suomessa platinaa. Lyhyessä ajassa vuosina 1974-78 Junkkarinen sai käsittämättömät 11 kultalevyä. Tie huipulle oli pitkä.

Junkkarinen sai nuorena miehenä 50-luvun alussa muutaman hitin, mutta suosio hiipui pian. Hänet tunnettiin lähinnä taitavana viheltäjänä, ja hänen vihellyssoolojaan kuultiin mm. Olavi Virran levyillä. 60-luvulla hän levytti alunperin Eugen Malmstenin vuonna 1937 esittämän valssin Ruusut hopeamaljassa. Mitään ei tapahtunut. Vuonna 1974 samasta kappaleesta tuli yllättäen valtava hitti. Miksi ihmeessä?

Erkki Junkkarisen suosio oli vastareaktio 70-luvun populaarimusiikin moderniudelle. Listoilla oli lähes pelkästään alle kolmekymppisiä laulajia, ja heidän esittämänsä laulut edustivat lähes pelkästään uusia musiikkityylejä. Kaikki vanha oli pyyhitty sivuun. Samaan aikaan levysoittimien ja LP-levyjen nopea yleistyminen aiheutti sen, että oli monta keski-ikäistä levysoittimen omistajaa, jotka eivät kuitenkaan löytäneet levyosastolta paljonkaan oman nuoruutensa aikaista musiikkia, paitsi Erkki Junkkarista. Junkkarinen oli nostalgisella kansallisromanttisella tyylillään täydellinen vastakohta nuorelle käännösiskelmiä esittävälle Finnhits-sukupolvelle.

Vuonna 1999 Junkkarisen Kappale kauneinta Suomea sai huomiota kahdestakin suunnasta. Sakari Kuosmanen lauloi sen top 10 –albumillaan Yö katseessasi, ja Seremoniamestari sämpläsi sen vihellysintroa neloseksi nousseelle sinkulleen Kappale kauneinta suomiriimiä.

perjantai 6. maaliskuuta 2009

30. Bon Jovi

Kesällä 2000 sain puhelinsoiton. ”Moi Antti, meillä on yks ylimääräinen lippu Bon Jovin keikalle tänään, lähe mukaan!” ”En.” Jälkeenpäin olen joskus miettinyt, että olisihan ne kai pitänyt nähdä näkemisen vuoksi, mutta sillä hetkellä ei tuntunut ollenkaan houkuttelevalta viettää iltaa hikisessä hallissa ulkopuolisena kymmenentuhannen Bon Jovi –uskovaisen keskellä.

Lapsena pidin Bon Jovista kovasti. You Give Love A Bad Name kuulosti liian tutulta (myöhemmin huomasin, että Bonnie Tylerilta), mutta Wanted Dead Or Alive ja Livin’ On A Prayer, jonka suomensin mielessäni ”Elämää preerialla”, vetosivat oletetun cowboyhenkisyytensä takia siinä missä Lucky Lukekin. Nämä hitit sisältänyt Bon Jovin kolmas albumi Slippery When Wet (1986) oli bändin läpimurtolevy Suomessa, ja se roikkui albumilistan kärkikympissä 7 kuukautta.

Musiikkimakuni lähti sittemmin eri poluille, mutta Bon Jovi pysyi omallaan. Soundeja on vähän päivitetty, ja balladien osuus aikaisempaa suurempi, mutta mihinkään radikaaliin muutokseen bändi ei ole ikinä lähtenyt. Eikä mihinkään radikaaliin muutenkaan. Kokoonpanokin on pysynyt käytännössä samana. Mitäpä sitä toimivaa hittikaavaa muuttamaan. Kokoelmalevy Cross Road (1994) on kaikkien aikojen kolmanneksi myydyin ulkomainen levy Suomessa, ja Bon Jovi on tämän listan ulkomaisista kuudenneksi korkeimmalla.

Yritin etsiä tätä juttua varten jotain mehukasta anekdoottia Jon Bon Jovin yksityiselämästä, mutta mies vaikuttaa harvinaisen kiltiltä tukkarokkariksi tai edes ihmiseksi. Hän on pysynyt yhdessä saman vaimon kanssa iät ja ajat, lahjoittaa rahaa hyväntekeväisyyteen ja kannattaa demokraatteja. Ulkomusiikillista julkisuutta hän on saanut lähinnä elokuva- ja tv-rooleistaan. Jos joku tietää, niin kertokaa minulle, mitä syntejä Jon Bon Jovi on tehnyt. Alwaysia ei tässä tapauksessa lasketa.

maanantai 2. maaliskuuta 2009

31. Samuli Edelmann

Samuli Edelmann on näyttelijänuransa ohella näytellyt monta roolia myös musiikin puolella. Ensimmäinen menestys tuli omituisten viihderockhittien Peggy ja Pienestä kii myötä. Albumi Samuli Edelmann, joka tunnetaan myös nimellä Peggy – Pienestä kii, pysyi kovasta kilpailusta huolimatta joulumarkkinoilla 1991 kolme viikkoa albumilistan ykkösenä, kun samana syksynä/talvena mm. Metallica, Guns N’Roses, Michael Jackson, Topi Sorsakoski ja Nirvana saivat tyytyä yhteen ykkösviikkoon.

Vielä omituisempi lemmenduetto Oma planeetta tenavatähti Janitan kanssa vei uuteen musiikilliseen suuntaan, ja pehmopophitit Ihana ilta ja (Sinä olet) Aurinko sisältänyt Ihana valo (1994) oli Edelmannin toinen platinalevy. Samuli Edelmann oli ehkä ensimmäinen suomalainen mies, joka käytti sanaa ihana muuten kuin laulaessaan Äänisen aaltoja.

Polttava halu olla vakava taiteilija sai Samulin tekemään levyn Vaiheet (1997), jolla hän tulkitsi mm. Shakespearen ja Goethen runoja isänsä Tonin säveltäminä. Teinipoppiin ei ollut enää paluuta Edelmannin paisutettua itsensä Häjyt-elokuvan mittoihin, joten kaupallisemmatkin levyt piti tästedes tehdä vakavammalla tyylillä.

Edelmannin tähän asti tuottoisin rooli on papin rooli, joka alkoi elokuvassa Riisuttu mies (2006), ja jatkui seuraavana vuonna levyllä Virsiä, jota on myyty jo yli 93 tuhatta kappaletta. Menestysroolit poikivat usein jatko-osia, joten tietenkin julkaistiin myös Virsiä 2. Oheistuotekauppakin pyörii.

perjantai 27. helmikuuta 2009

32. Nylon Beat

Vuonna 1977 syntyneet itähelsinkiläiset lapsuusystävät Jonna Kosonen ja Erin Koivisto (nyk. Anttila) treenasivat yhdessä koko teini-ikänsä laulamalla ja tanssimalla Madonnan videoiden mukana. Leikki muuttui työksi, kun heidän osallistuttuaan MTV3:n Kiitorata-ohjelmaan nimellä Vicious Circle he saivat takapiruikseen kaksi nelikymppistä lauluntekijää, Risto Asikaisen ja Ilkka Vainion. Kappaleesta Rakastuin mä looseriin tuli Nylon Beatin ensimmäinen hitti vuonna 1996. Laulu tunnetaan eri maissa myös nimillä Like A Fool, Ma armastan luuserit ja Dreams Come True. Uran kaupallinen ja taiteellinen kohokohta oli Valehtelija (1999), joka on ehkä onnistunein suomalainen tanssipopalbumi. Duo hajosi vuonna 2003 tehtyään kuusi suomenkielistä ja kaksi englanninkielistä albumia.

Nylon Beat herätti sekä ihastusta että inhoa. He muun muassa voittivat samana vuonna Rumban lukijaäänestyksessä vuoden seksisymbolin ja vuoden iljetyksen tittelit. Jonkun mielestä heidän menestyksensä oli kokonaan Asikaisen ja Vainion ansiota (miksi he eivät ole sitten tehneet yhtä suuria hittejä muille laulajille?), jonkun mielestä taas kaikki johtui heidän hyvästä ulkonäöstään (miksi Janina Frostell ei menestynyt laulajana?). Neil Tennantin mukaan poplaulajan tärkein ominaisuus on kyetä kiinnittämään huomio itseensä. Jonna ja Erin olivat tässä mielessä täydellisiä poplaulajia. Ja kyllähän he myös osasivat laulaa.

tiistai 24. helmikuuta 2009

Enemmän, hitaammin

Tähän asti olen julkaissut uuden artistiesittelyn joka päivä, mutta tästä eteenpäin niitä tulee ilmestymään vain maanantaisin ja perjantaisin. Saan näin kirjoittaa rennompaan tahtiin, ja voin myös tehdä teksteistä hiukan pitempiä. Listan kärkipää ansaitsee tulla esitellyksi laajemmin. Jäljellä ovat ne, joiden kultalevyjen yhteenlaskettu myynti on ylittänyt 400 tuhatta.

Terveisiä kaikille lukijoille, ja erityisesti tekstejä kommentoineille sekä Poppikoulu-ohjelman tekijöille, jotka nappasivat aiheen yhteen kysymykseen viime keskiviikkoisesta Mamban esittelystä!

maanantai 23. helmikuuta 2009

33. Rainer Friman

Rainer Friman oli vuosina 1990-92 valtavan suosittu. Platinalevyjä tuli noiden vuosien aikana peräti viisi. 32-vuotias mutta vanhemmalta näyttänyt Friman voitti vuonna 1990 Syksyn Sävelen laululla Se on salaisuus (”kuinka paljon rakastankaan, ja kuinka paljon sitä saan”). Toinen voitto lohkesi kaksi vuotta myöhemmin kappaleella Virta vie, virta tuo.

Menestyksen vastapainoksi Friman koki myös vastoinkäymisiä, kuten konkurssin, loppuunpalamisen ja uskoontulon. Pari vuotta sitten hän sai liudan tappouhkauksia sanottuaan tv:ssä, että vain tyhmä voi luulla tietävänsä, kuinka Jumala ajattelee. Kun on Suomen tunnetuin romani, ja vielä uskovainenkin, joutuu joka lausunnosta jonkun hampaisiin. Se ei ole kuitenkaan tukkinut Frimanin suuta. Hän antaa usein haastatteluja, ja on kirjoittanut ainakin kuusi kirjaa. Seuraava Rainer Frimanin laulukeikka on tietääkseni Hotelli Sommelossa Kouvolassa 6.3.

sunnuntai 22. helmikuuta 2009

34. HIM

Vuonna 1991 perustettu HIM on myynyt Suomessa kultaa joka albumillaan, eikä se luultavasti tähän jää, vaikka myyntiluvut ovatkin pikkuhiljaa laskeneet. Myydyin levy on Razorblade Romance (1999), yli 101 tuhatta kappaletta. Razorblade Romancen ensimmäinen single Join Me nousi Saksan singlelistan ykköseksi, mikä oli käsittääkseni ensimmäinen kerta, kun suomalainen artisti oli jonkin ulkomaan myyntilistan ykkönen. Korjatkaa ihmeessä, jos olen väärässä. Menestys ulkomailla paransi menestystä myös Suomessa, niin kuin myöhemmin kävi muutamalle muullekin artistille. HIM:in Suomen ennätyksiin ulkomailla kuuluvat myös mm. suurin määrä brittilistoille nousseita levyjä: 6 singleä ja 3 albumia, sekä USA:ssa ainoa suomalainen kultalevy Dark Light (2005) ja korkein albumilistasijoitus (12.) levyllä Venus Doom (2007).

HIM sai menestyksensä määrätietoisella työllä. Musiikillinen ja visuaalinen imago rakennettiin taidolla ja harkiten, eikä lahjoja hukattu liialliseen sekoilemiseen, huonoon managerointiin, huonoon kielitaitoon tai muuhun mokailuun, niin kuin monelle vanhemmalle suomalaiselle bändille oli käynyt maailmalla.

lauantai 21. helmikuuta 2009

35. Reijo Taipale

Muutama vuosi sitten Cosmicissa istuessani kuulin kahden parikymppisen tytön keskustelevan viereisessä pöydässä Mobilesta löytyvistä menovinkeistä. ”Hei, Galaxissa ois Reijo Taipale.” ”Kuka se on?” ”No se joka laulaa Kentiä suomeksi.” Tytöt eivät käsittääkseni kuitenkaan lähteneet Galaxiin, mutta Taipaleen uusin imagonnuorennusoperaatio oli kuitenkin onnistunut ainakin sen verran, että otoksen perusteella puolet nuorisosta tuntee hänen nimensä.

Reijo Taipaleen kuuluisin hitti Satumaa (1962) ilmestyi reilusti ennen varsinaista LP-aikaa, mutta suosio on säilynyt kohtalaisen hyvänä siitä eteenpäinkin. Taipale on saanut tähän mennessä 14 kultalevyä, joista suurin osa tuli 90-luvulla. Myydyin levy Virran rannalla on yltänyt niukasti yli 50 tuhannen, joka taitaa olla tälle listalle päässeistä alhaisin menestyneimmän levyn myyntimäärä. Jos menestyksen huiput eivät olekaan olleet korkeita, niin eipä ole syviä aallonpohjiakaan tullut vastaan.

Vuonna 1940 syntynyt Taipale ei enää keikkaile ihan yhtä tiuhaan kuin aikaisempina vuosina. Silminnäkijöiden mukaan ääni on kuitenkin edelleen entisensä silloin, kun terveys muuten sallii esiintymisen.

perjantai 20. helmikuuta 2009

36. Anna Eriksson

Anna Eriksson on blogissa käsitellyistä tähän mennessä ensimmäinen, jonka joka ainoa albumi on myynyt kultaa ja jolta on odotettavissa vielä lisää levyjä. Debyyttialbumia Anna Eriksson on myyty yli 81 tuhatta kappaletta, ja seuraaviakin todella paljon. Vuonna 2002 alkanut yhteistyö Apulannan rumpalin Sipe Santapukin kanssa karkoitti ehkä osan iskelmäyleisöstä, mutta ehkä se sai myös osan rockväestä kiinnostumaan. Yhteistyö johti kolmen vuoden seurusteluun, mutta vaikka Anna ei ollutkaan enää Santapukin muori, Sipe oli mukana tekemässä myös uusimman levyn Ihode kappaleita. Apulanta ei muuten mahtunut tähän top 50:een suuresta listaykkösten määrästä huolimatta.

Anna Eriksson voitti vuonna 2000 varjoeuroviisut, kun kansainvälinen euroviisufanijärjestö OGAE valitsi kappaleen Oot voimani mun parhaaksi kansallisissa karsinnoissa hävinneeksi lauluksi. Oot voimani mun jäi niukasti karsintojen kakkoseksi. Suomea edusti sinä vuonna Nina Åström.

torstai 19. helmikuuta 2009

37. Arja Koriseva

Nollan hitin ihme? No ei ihan. Kyllähän Korisevalla on ainakin radiohittejä ollut, ei tosin yhtään todella suurta eikä pitkäikäistä. Arvaan, että Arja Korisevan menestys 90-luvun alkupuolella ei johtunut hänen laulamiensa kappaleiden vetoavuudesta, vaan Korisevan puhtaasta äänestä, täydellisestä hammasrivistöstä ja maalaiskansakoulun nuoren opettajattaren imagosta.

Kultalevyjä tuli vuoden 1989 tangokuningattaruuden jälkeen vuoteen 1995 saakka. Ensimmäinen ei-kultalevy oli Korisevan ensimmäinen tangoalbumi hätäisesti kyhätyn tangokuningas Risto Nevalan kanssa puoliksi jaetun debyytin jälkeen. Kyllä hyvähampaiselle laulajalle kuitenkin töitä löytyy. Tampereen Työväen Teatterin ohjelmistossa on parhaillaan musikaalikomedia Herrasmieshuijarit, jossa Koriseva näyttelee naispääosaa roolinimenään Christine Colgate.

keskiviikko 18. helmikuuta 2009

38. Mamba

Se tavallinen porirock-tarina. Mamba nousi pinnalle hieman ennen 80-luvun puoliväliä, menestyi pari vuotta hyvin, mutta vuosikymmenen vaihteessa bändi oli tauolla suosion laskun ja kadonneen motivaation takia, niin kuin parille muullekin bändille kävi.

Tero Vaara, tuo Suomen Bruce Dickinson, ehti jo kouluttautua ammattilentäjäksi, mutta sitten menestys palasi entiselleen ja lentäjän ura jäi. Kultalevyjä tuli taas tasaisena sarjana ja hitit soivat radiossa riesaksi asti. Vanhoista radiosoittomääristä ei tietääkseni ole saatavissa tietoja kovin näppärässä muodossa, mutta luulisin, että Mamba olisi kaikkien aikojen radiolistalla vielä paljon korkeammalla kuin tällä listalla. Vuosien 1995-2004 soittokerrat kaupallisissa radioissa joku oli laskenut, ja soitetuin kotimainen kappale oli Valokuvia. Kymmenen Mamban laulua on noussut Suomen radiolistan top viiteen.

Tätä kirjoitettaessa Facebook-ryhmässä Yö, Popeda ja Mamba = pahuuden kolmiakseli on 4 547 jäsentä. En ole itse ryhmän jäsen, koska määrittelen pahuuden ihan eri tavalla.

tiistai 17. helmikuuta 2009

39. Queen

Tässä on yksi harvoista tälle listalle päässeistä, jota kuuntelen joskus ihan vapaaehtoisesti. Queenin ainoa kultalevy ja listaykkösalbumi Suomessa oli pitkään A Night At The Opera (1975), jonka suuri hitti oli Bohemian Rhapsody. Bändin suosio pysyi reilusti yli kymmenen vuotta hieman vaatimattomampana, kunnes tapahtui suuri käänne, muistatteko mikä?

Tarkoitan vuoden 1989 hittiä I Want It All. Aiempaa raskaampi rock vetosi suomalaisiin, ja The Miracle pysyi kahdeksan viikkoa Suomen albumilistan ykkösenä. Vuoden 1991 alussa Innuendo piti listan kärkipaikkaa kolme viikkoa. Kun Freddie Mercury kuoli 24.11.1991, Queenin levymyynti kasvoi vielä lisää. Greatest Hits II oli yli kymmenen vuoden ajan Suomen kaikkien aikojen myydyin ulkomainen albumi. Viime vuonna se tipahti kakkoseksi. Greatest Hitsien jälkeen seuraavaksi eniten myyty Queen-levy Suomessa on viimeisistä äänityksistä ja vanhoista jämänauhoista koostettu yllättäen kelvollinen Made In Heaven (1995).

Tämän jälkeen julkaisut muuttuivat täysin käsittämättömiksi. 1999 tuli ulos Greatest Hits III, jolle kelpasivat jo Queenin jäsenten soolobiisit sekä muiden laulajien kanssa esitetyt liveäänitykset ja remixit vanhoista hiteistä. 2001 julkaistiin kaikki Greatest Hitsit samassa paketissa nimellä Platinum Collection. Se on toistaiseksi viimeinen Queenin kultalevy Suomessa. Maailman vähiten Freddie Mercuryn kaltaisen rocklaulajan Paul Rodgersin kanssa tehty uusi levy The Cosmos Rocks nousi viime syksynä albumilistan sijalle 15.

Queenin musiikin monipuolisuus johtui suureksi osaksi siitä, että jokainen neljästä jäsenestä kykeni kirjoittamaan erinomaisia lauluja, vieläpä suuria hittejä.

maanantai 16. helmikuuta 2009

40. Joel Hallikainen

Televisiossa näkymällä saa tosiaan kaupaksi melkein mitä vain. Tuttu Juttu Show’n alkuaikoina julkaistu albumi Joel Hallikainen, joka sisälsi Timo Koivusalon tekemän Kuurankukka-hitin, on myynyt lähes 180 tuhatta kappaletta. Seuraava levy Anna vierellesi tulla meni vielä yli sadan tuhannen. Hallikainen ja Koivusalo olivat niin isoja tähtiä, että saivat valita presidentin. Sitten seurasi kolme nippanappa kultalevyrajaan yltänyttä julkaisua, joiden jälkeen Hallikaisen levymyynti vielä tippui rajan alle, ennen kuin Tuttu Juttu oli ehtinyt loppua.

Joel Hallikaisen musiikkiura on pitkä ja monipuolinen. Uran taiteellinen huippu ajoittuu vuoteen 1979, jolloin hän soitti punkyhtye Korroosiossa kitaraa taiteilijanimellä Jesus Caesar. Hän on myös julkaissut viisi lastenlevyä, joista kolme Taikuri Telmus –nimellä. Joululevyjä on tullut kaksi, ja viime aikoina 4 gospel-levyä. Kun iskelmäurakin on vielä jatkunut, Hallikainen on saanut julkaistua 2000-luvulla 11 albumia. Näistä menestynein on vuoden 2002 Enkeli pieni, joka nousi albumilistalle sijalle 38. Tuona vuonna hän juonsi televisio-ohjelmaa Jos sais kerran.

Hallikainen on näytellyt neljässä Pekko-elokuvassa itseään. Hänen saamiinsa kunnianosoituksiin kuuluu vuonna 1995 saadut valinnat Suomen parhaiten pukeutuneeksi mieheksi ja Vuoden merkittäväksi raisiolaiseksi.

sunnuntai 15. helmikuuta 2009

41. Agents

Tämä bändi aiheutti hankalimman ongelman, johon törmäsin tätä listaa laatiessani. Lopulta päätin laskea Agentsin lukuun vain ne levyt, joissa esittäjänä mainitaan ensin Agents. Laulusolistin & Agentsin levyt menevät siis laulusolistin piikkiin. Jos laskettaisiin yhteen kaikki levyt, joilla Agents soittaa, tältä listalta irtoaisi kolmas sija.

Vuonna 1979 perustettu Agents ehti tehdä kultalevyjä jo Tuomari Nurmion taustalla nimellä Köyhien Ystävät, Rauli Badding Somerjoen taustalla nimellä The Young Beats ja Topi Sorsakosken taustalla nimellä Agents, mutta ensimmäiset tähän laskelmaan mukaan otetut kultalevyt Agents sai vuonna 1998. Laulusolistina oli tuolloin Jorma Kääriäinen. Televisiosarja Laulava sydän nosti levymyynnin valtavaksi. Ensimmäisellä Agents-nimellä julkaistulla levyllä vuodelta 1980 laulajana oli Pekka Rytkönen, ja nykyään bändissä laulaa Vesa Haaja.

Laulajat ovat siis vaihtuneet moneen kertaan, ja välillä soittajatkin, mutta ainoa alkuperäisjäsen, soolokitaristi Esa Pulliainen, on käytännössä yhtä kuin Agents. Pulliaisen kuulas ja eleetön rautalankasoundi erottuu aina, vaikka jäljittelijöitä onkin paljon.

lauantai 14. helmikuuta 2009

42. Fröbelin Palikat

Fröbelin Palikat on vuonna 1987 perustettu yhtye, joka esittää rockia päiväkoti-ikäisille. Suuri menestys tuli vuonna 1993, kun bändi pääsi esiintymään viikoittain television lastenohjelmassa. Samana vuonna julkaistua levyä Sutsisatsi on myyty lähes 150 tuhatta kappaletta, joten kaksi ja puoli kokonaista ikäluokkaa on saanut sen. Sutsisatsin jälkeen joka levyä on myyty noin kolmannes vähemmän kuin edellistä. Sutsisatsilla on itsetehtyjen laulujen lisäksi vanhoja lastenloruja, omiin nimiin otettuja plagiaatteja rock’n’rollin klassikoista ja Mora Träsk –covereita. Mora Träsk, Fröbelin Palikoiden ilmiselvä esikuva, alkoi esittää Ruotsissa lastenrockia vuonna 1981, ja sen levyjä on myyty on tähän mennessä yhteensä 1,3 miljoonaa.

Bändin nettisivuilla on keikkakuvia, joista osa näyttää varsin epäilyttäviltä.

perjantai 13. helmikuuta 2009

43. Celine Dion

Listan toiseksi korkeimpana oleva euroviisuvoittaja on tähti liki kaikkialla maailmassa. Kun yritin kysellä Dakarissa torilla lähinnä senegalilaista poppia myyvältä kasettikauppiaalta CD:itä, vastaukseksi tuli nyökkäilyä ja käteen lykättiin Celine Dionin kasetti. Ei tullut kauppoja. Ainoa muu valkoihoinen artisti, jonka musiikkia näin siellä myytävän, oli tämä kesällä Jätkäsaareen esiintymään tuleva nainen, jonka keikalle oli kuulemma kova tunku. Yritin tätä kirjoittaessa ottaa selvää, kuka on maailman kaikkien aikojen eniten albumeja myynyt naislaulaja, mutta lähteiden ristiriitaisuuden ja myyntilukujen tasaväkisyyden takia joudun julistamaan toistaiseksi tasapelin. Luultavasti muutama vuosi sitten se oli Celine ja muutaman vuoden päästä se voi olla Madonna. Titanicin soundtrackin jätin laskuista pois sekä tuossa kaksinkamppailussa että tätä top 50:tä laatiessa, vaikka moni senkin varmasti osti My Heart Will Go Onin vuoksi.

Celine Dion on menestynyt kahdella musiikkityylillä: englannin- ja ranskankieliset soihtuballadit. Yritykset esittää vauhdikkaampia biisejä ovat käytännössä järjestään flopanneet. Eniten on tietenkin myyty niitä englanninkielisiä levyjä, mutta Dionilla on myös Suomessa harvinainen ranskankielinen kultalevy 1 fille & 4 types. Suomen myydyin ranskaksi laulettu levy on nimeltään Je te dis vous, muistatteko esittäjän?

torstai 12. helmikuuta 2009

44. Paula Koivuniemi

Kun soitin levyjä Setan bileissä vuonna 2003 teemalla 70-luvun disco, järjestäjät pyysivät minua ottamaan mukaan myös Paula Koivuniemeä, koska sitä toivotaan aina. Paulan levyjä minulla ei ollut, eikä niitä silloin lopulta toivottukaan. Paula-ilmiö oli kuitenkin jo alkanut kasvaa, ja se johti vuonna 1989 katkenneen kultalevyputken jatkumiseen 2000-luvun loppupuolella uusilla levyillä Yöperhonen ja Timantti.

Suomalaisten iskelmien erotiikka ei yleensä osu kainoimman kiertelevyyden (”talon aution kanssasi jaan”) ja sukkula hanuriin –osaston väliin. Paula Koivuniemen hiteissäpä osuu. Miettikääpä: Hei buona notte, Sata kesää tuhat yötä, Sua vasten aina painautuisin, Tummat silmät ruskea tukka.

Loretta Goggin Maledetta Primavera (Kirottu kevät) sai Kaisu Liuhalan suomeksi sanoittamana nimekseen Aikuinen nainen. Kappale ei noussut listoille, mutta kohosi myöhemmin pikkuhiljaa Koivuniemen ehkä suosituimmaksi lauluksi.

Paulan keikkoja voi tsekata mm. 15.2. Tampere-talossa ja 11.-12.3. Viking Gabriellalla. Seuraavaa albumia Nainen on lupailtu ulos huhtikuussa.

keskiviikko 11. helmikuuta 2009

45. Reijo Kallio

Minulle ja varmaan muillekin liian myöhään syntyneille Reijo Kallion pääseminen tälle listalle on yllätys. Koko tuotannosta elinvoimaisimmaksi on osoittautunut Viikonloppuisän lausahdus: ”En ole katkera, mutta kuitenkin...” Googlesta saa 1920 osumaa tuolle fraasille.

1950-luvulla levytysuransa aloittanut Kallio sai jättihitin vuonna 1979 kypsässä 46 vuoden iässä lohduttomalla iskelmällään Yksinäinen (”hautas löysin ja kukkaset nauraneet ei”). Kotiteollisuudenkin versioimassa Juicen Vaasankin veri vapisee –laulussa umpimielisen suomalaismiehen ainoa tapa olla herkkä on ”laulaa Yksinäistä, jos ei toiset nää”. Suosio jatkui valtavana niin kauan kuin albumien nimet pysyivät yhtä surumielisinä: platinaa myivät Yksinäinen, Viikonloppuisä, Kyyneleet ja Kuin tuhka tuuleen. Platinasarjasta putoaminen oli väistämätöntä vuonna 1982, kun jonkun käsittämättömän erehdyksen takia levylle annettiin nimeksi Minä toivon. Reijo Kallio keikkailee harvakseltaan edelleen.

tiistai 10. helmikuuta 2009

46. Yölintu

Yölinnun musiikkia olisi kutsuttu vuonna 1965 rautalangaksi tai jopa rockiksi. Nyt se on iskelmää. Yhtyeen perustivat vuonna 1992 13-14-vuotiaat noormarkkulaispojat, ja siitä tuli yksi menestyneimpiä 90-luvulla aloittaneita suomenkielisiä bändejä. Ne vielä menestyneemmät eivät ole yhtään sen enempää rockia, tai no, eivät ainakaan kiistattomasti. Kaksi Yölinnun jäsenistä, Matti Silmu ja Markus Kuusijoensuu, on syntynyt joulukuussa 1978, mikä tekee heistä melkein top 50:n nuorimpia muusikoita, kun Tiktak jäi niukasti ulkopuolelle. Nuorin on Ultra Bran pasunisti Ilmari Pohjola, s. 1979.

Yölinnun toistaiseksi myydyin levy on Tositarkoituksella (1998), yli 95 tuhatta kappaletta. Takana on yli 2500 keikkaa, ja edessä ihan niin paljon kuin suinkin jaksavat tehdä. Iskelmäkansaa Suomessa piisaa. Onko joku blogin lukijoista joskus ollut Yölinnun keikalla? Seuraava on perjantaina 13. päivä Uudessakaupungissa, Aquariuksessa.

maanantai 9. helmikuuta 2009

47. Neljä Ruusua

Tatu Junnin sarjakuvassa Ilkka Alanko palkittiin 20 vuotta kestäneestä urasta ilman yhtään hyvää biisiä. Lavalla palkintoa pokatessaan Ilkka sanoi: ”Mä oon muuten Ismon veli.” Neljä Ruusua toi kuitenkin 90-luvun alussa suomirockiin uudenlaista tyyliä ottamalla vaikutteita mm. New Orderilta ja Depeche Modelta. Kieli vaihtui tankeroenglantiin ja 4R yritti lyödä läpi ulkomailla, kunnes huomasi että siellä olivatkin jo oikeat New Order ja Depeche Mode. Takaisin suomen kieleen siirryttäessä sanoituksista karisivat enimmät käsittämättömyydet ja musiikillinen linja kääntyi yhä lähemmäs keskitien rokkia. Suomalaiset olivat tästä tietysti ihastuksissaan. Vuonna 2000 julkaistu kokoelmalevy Popmuseo nousi bändin uran myydyimmäksi.

Ilkka Alangolta on tulossa piakkoin soololevy, joka hänen kotisivunsa mukaan ”sykkii 80-lukulaisessa hengessä suurten amerikkalaisten pop-ikonien kultaamalla tanssilattialla. Rake Eskolinin rohkea ja moderni tuotanto nostaa suomalaisen soundin tuoreelle tasolle.”
Siis onko se nyt 80-lukulainen vai rohkea ja moderni? Yrittäkää päättää. Ehkä kompromissiratkaisuna se on ysäriä. Veikkaan, että Neljän Ruusun paluukiertue tulee vuonna 2011.

Ismo Alanko ei mahtunut top 50:een, mutta jos kaikki Ismon kultalevyt eri yhtyeissä ja soolona laskettaisiin yhteen, sija olisi noin 20.

sunnuntai 8. helmikuuta 2009

48. Ultra Bra

He olivat niin nuoria, kauniita ja älykkäitä, että onnistuivat myymään iskelmää rockyleisölle. Ensimmäinen kultalevy tuli vuonna 1998, ja kuten Anna Hanskillekin kävi, viides ja toistaiseksi viimeinen tuli kolme vuotta myöhemmin, kun 12-jäseninen bändi hajosi omaan mahdottomuuteensa. Oma suhtautumiseni hajoamiseen oli ristiriitainen. Hetkellinen riemu peittyi kauhistumiseen: ”Tuleeko niiltä kaikilta nyt soololevy?” Olihan Ultra Brassa paljon hyvääkin: Kerkko Koskisen mahtipontiset sävellykset ja sovitukset olivat usein erinomaisia, monen eri kirjoittajan sanoitukset oivaltavia, Vuokko Hovatan ääni kovin kaunis ja ilmaisuvoimainen, mutta jotain hyvin ärsyttävää tuossa koko paketissa oli. Ehkä niitä näki ja kuuli ihan liikaa. Ehkä minua harmitti, että ne kamalimmat reippaat yhteishoilotukset olivat suurimpia hittejä. Ehkä turhauduin bändin poukkoiluun paskuudesta nerokkuuteen ja takaisin.

Kyllähän niiltä melkein kaikilta sitten tuli lisää levyjä, joko soolona tai eri kokoonpanoissa. Jotkut ovat loistavia, jotkut kamalia, mutta hajallaan niitä on paljon helpompi kestää.

lauantai 7. helmikuuta 2009

49. Anna Hanski

Kotiviini. Jos et sä soita. Nuo hitit muistin lunttaamattakin. Muistaako joku muu enemmän? Entä minkä firman mainoksessa Jos et sä soita oli?

Parikymppinen musiikkiperheen tytär sai ensimmäisen kultalevynsä vuonna 1990 ja viidennen, toistaiseksi viimeisen, vuonna 1993. Suosio hiipui yhtä nopeasti kuin oli tullutkin. Vuoden 1999 albumi Minä tahdon sinut käväisi viikon verran albumilistan sijalla 37. Olisikohan taas kannattanut käyttää tv-julkisuutta hyväksi antamalla levylle nimeksi Tunteisiin? Vastaus mainoskysymykseen on muuten Tele.

50. Riitta ja Ti-Ti Nalle

Ti-Ti Nallen mukanaolosta voi saada kuvan, että tähän top 50:een olisi aika helppoa päästä. No, ei ole. Luettelen vertailun vuoksi seuraavat sijat.

51. Lauri Tähkä & Elonkerjuu
52. Tiktak
53. ZZ Top
54. Roxette
55. Michael Jackson
56. Kolmas Nainen
57. Maija Vilkkumaa
58. Ressu Redford
59. Aikakone
60. The Rasmus

Ti-Ti Nalle on siis Suomessa suurempi stara kuin mikään edellämainituista. Riitta Korpelan askartelema nalle nousi suursuosioon 90-luvun alussa, kun lastenmusiikkimarkkinoilla ei ollut samanlaista kilpailua kuin nykyään. Kun huomattiin, että lapsille, tai siis vanhemmille, saa kaupiteltua valtavan määrän levyjä, tuli Smurffit, Fröbelin Palikat, Ella ja Aleksi, Pikku Orava, ja sitten olikin jo Jyrki 69 mörisemässä Ipanapa-levylle jotain lepakoista.

Alkusanat

Esittelen tässä blogissa 50 Suomessa eniten myynyttä musiikkiartistia kultalevyrajan ylittäneiden albumien yhteenlasketun myynnin perusteella. Myyntiluvut on otettu ÄKT:n sivuilta helmikuussa 2009. Esittelyissä tulee olemaan omien mietteitteni tilkkeeksi myös jonkin verran eri lähteistä haalittuja faktoja. Tärkein lähteeni on ÄKT:n ohella Timo Pennasen mainio kirja Sisältää hitin.

Niin kultalevyraja kuin myyntitietojen tarkkuuskin on vaihdellut eri aikoina, ja joillakin artisteilla saattaa olla melko paljon myytyjä ei-kultalevyjä. Tämä listaus ei siis ole absoluuttinen totuus, mutta en rupea korjailemaan ilmoitettuja myyntilukuja hatusta vedetyillä numeroilla. Tälläkin laskentatavalla saa aika hyvän kuvan siitä, mitä musiikkia Suomessa on myyty eniten neljän viime vuosikymmenen aikana. Ensimmäiset albumit saivat kultalevyn Suomessa vuonna 1971.

Tässä blogissa käsiteltävät artistit eivät ole aina niitä kuuluisimpia, radiossa soitetuimpia, eivätkä ainakaan arvostetuimpia. Ne ovat myydyimpiä.