10. Nightwish

Niktvissi Kitteeltä on aloittanut levytysuransa myöhemmin kuin kukaan muu top 50:ssä, vuonna 1997 singlellä The Carpenter. Sen jälkeen yhtye on kasvattanut myyntiään Suomessa levy levyltä. Uusinta albumia Dark Passion Play (2007) on myyty Suomessa yli 125 tuhatta kappaletta, mikä on nykyisillä markkinoilla älyttömän paljon. Nightwish on täällä 2000-luvun ylivoimaisesti suosituin musiikin esittäjä. Kaiken järjen mukaan huippu on nyt saavutettu, mutta ei Nightwishillä ole ennenkään ollut mitään tekemistä järjen kanssa.

Nightwish aloitti vuonna 1996 akustisena triona, mutta muuttui pian hevikvintetiksi. Vanhempiensa kotona pehmolelu-Iineksen vieressä nukkunut lauluntekijä Tuomas Holopainen visioi, että Tarja Turusen ääni, mahtipontiset sovitukset ja fantasiakirjoja mukailevat sanoitukset olisivat hyvä juttu yhdessä. Yllättäen moni muu oli samaa mieltä. Nightwish nousikin muutamassa vuodessa maailman suosituimmaksi sinfonista metallia esittäväksi bändiksi, mikä ei ole mikään ihme, mutta se on, että Once oli kesän 2004 myydyin albumi Euroopassa. Uskoiko kukaan Nightwishin lyövän kansainvälisesti läpi ennen kuin se tapahtui? Jälkiviisaana voi todeta, että Taru sormusten herrasta on myynyt hyvin sekä kirjoina että elokuvina, joten miksipä samankaltainen eskapismi ei menisi musiikkinakin läpi.

Sietämättömän Tarja Turusen erottaminen bändistä vuonna 2005 oli taas yksi ei-kaupallinen liike lisää, mutta Suomessa se paransi levymyyntiä. Vanhojen fanien lisäksi bändin uutta musiikkia pystyivät Anette Olzonin tultua laulajaksi kuuntelemaan myös bändiä aikaisemmin sydämensä pohjasta inhonneet. Muualla tuli hivenen takapakkia, mutta niin olisi epäilemättä käynyt Turusen kanssakin. Tuomas Holopaisen kiistatta taidokkaat sävellykset nousivat paremmin esiin vähemmän läpitunkevan naisäänen esittämänä. Holopainen kertoi Norjan televisiolle kerran pitävänsä seksiä yliarvostettuna perustellen mielipidettään suunnilleen ”Minä olen nähnyt kerran riptiisi-tanssin. Siltä näky sillon rintaliivitkin.” Fanit saavat varmaan luottaa siis jatkossakin siihen, ettei Holopaisen ajatuksissa liiku myöskään vastedes juuri muuta kuin fantasiakirjat ja se musiikki.