Hector eli Heikki Harma (s. 1947) tuli hieman tunnetuksi jo vuonna vuonna 1965 Buffy Sainte-Marie –coverilla Palkkasoturi, ja muutama vuosi myöhemmin Cumulus-yhtyeessä, mutta suosio nousi pilviin levyllä Herra Mirandos (1973), joka pysyi neljä kuukautta albumilistan kärjessä. Sen syrjäytti ykköspaikalta Hectorin seuraava levy Hectorock I, joka on edelleen Hectorin uran myydyin albumi. Tuo saman artistin 31 viikon yhtäjaksoinen putki albumilistan ykkösenä on ennätys, joka on nykyään käytännössä mahdoton rikkoa. Hectorockin napakoiden hittien jälkeen kunnianhimoinen taiderocklevy Liisa pien palautti levymyynnin kohtuullisemmalle tasolle, josta paluu suursuosioon koitti vasta vuosina 1987-1992. 90-luvun lopulla hän menestyi Kirkan, Paven ja Pepen rinnalla yhtenä Mestareista. Uusin albumi Ei selityksiä (2004) on sekin ehtinyt myydä platinaa. Vuonna 2007 Hector teki jäähyväiskiertueen, mutta tällä viikolla hän taas esiintyy kahden keikan verran Savoy-teatterissa, ja lisää konsertteja on suunnitteilla.
Hector on ihan omanlaisensa hahmo suomalaisessa musiikissa. Paatos ja melankolia istuvat hänelle paremmin kuin useimmille. Hänen huumorilaulunsa, joista on usein kyllä tullut hittejä, kuulostavat taas yleensä hieman väkinäisiltä. Mieleen tulee lähinnä rippileirin pappi, joka kertoo vitsin saadakseen nuorison huomion puoleensa, jotta voisi sitten saada paremmin sanomansa perille. Heikki Harma oli myös pitkään Rockradion toimittaja, jonka pyrkimys ohjata kansan musiikkimakua oikeaan suuntaan sai tylyn tuomion Eppu Normaalin kappaleessa Radio (1979). Hectorin ovat maininneet lauluissaan nimeltä ainakin Tuomari Nurmio, Juliet Jonesin Sydän, Kari Peitsamo, Juice Leskinen, Mikko Alatalo, Virve Rosti, Antti Kleemola ja Turo’s Hevi Gee. Lisäksi selviä Hector-viittauksia on ainakin Sleepy Sleepersillä, Puolikuulla, Irwinillä ja Heikki Salolla. Näistä poikkeuksellisen lukuisista viittauksista osa on kunnianosoituksia ja osa suoranaista vittuilua. Ainakin Hector on tehnyt vaikutuksen.
maanantai 27. huhtikuuta 2009
perjantai 24. huhtikuuta 2009
16. Jamppa Tuominen
Näinkin ylhäällä tulee vastaan yllätysnimi. Jarmo ”Jamppa” Tuominen (1949-1998) on jäänyt niin totaalisesti vaille positiivista julkisuutta, että voisi kuvitella hänen suosionsa jääneen vähäiseksi, tai ainakin lyhytaikaiseksi. Väärin, väärin. Jamppa Tuominen on saanut tähän mennessä 15 kultalevyä, joista ensimmäinen oli Jamppa Tuominen (1977) ja uusin Toivotaan, toivotaan – 40 unohtumatonta laulua vol. 2 (2006). Uran myydyin levy oli Kuumat kyyneleet (1983). Silti en muistanut lunttaamatta häneltä muuta laulua kuin Aamu toi, ilta vei. Muistatteko te?
Jamppa Tuomisen tarinassa on joitain perin tuttuja piirteitä: hän oli laulajana ja multi-instrumentalistina ihmelapsi, joka keikkaili orkesterin solistina 11-vuotiaasta saakka ja voitti vuonna 1962 kansakoululaisten valtakunnallisen laulukilpailun. Hän saavutti menestyksensä huipun 80-luvun alkupuolella. Sairaudet ja päihderiippuvuus varjostivat uraa, mutta hän jatkoi menestyslevyjen tekemistä niistä huolimatta. 90-luvulla häntä syytettiin aiheetta lapsen hyväksikäytöstä, mikä heikensi hänen terveyttään entisestään. Jamppa Tuomisen tapauksessa tämä johti kuolemaan, mutta Michael Jackson on selvinnyt tästä kaikesta, ainakin hengissä.
Minut vietiin lapsena Seinäjoelle katsomaan maatalousnäyttelyä. Olihan siellä jotain kiinnostavaa, nimittäin kojuja joissa myytiin kasetteja halvalla. Kävin tsekkaamassa ensin muut kojut, ja jätin viimeiseksi sen, jossa soitettiin Jamppa Tuomista aivan liian lujalla. Sieltä löytyikin vaikka mitä hyvää: R.E.M., Sielun Veljet, The Police jne. Nostin lopulta katseeni laarista nähdäkseni, kuka ihmeessä soittaa pelkkiä Jamppa Tuomisen kasetteja, vaikka laatikoissa olisi paljonkin herkkuja. Kauppias oli tietysti Jamppa Tuominen.
Jamppa Tuomisen tarinassa on joitain perin tuttuja piirteitä: hän oli laulajana ja multi-instrumentalistina ihmelapsi, joka keikkaili orkesterin solistina 11-vuotiaasta saakka ja voitti vuonna 1962 kansakoululaisten valtakunnallisen laulukilpailun. Hän saavutti menestyksensä huipun 80-luvun alkupuolella. Sairaudet ja päihderiippuvuus varjostivat uraa, mutta hän jatkoi menestyslevyjen tekemistä niistä huolimatta. 90-luvulla häntä syytettiin aiheetta lapsen hyväksikäytöstä, mikä heikensi hänen terveyttään entisestään. Jamppa Tuomisen tapauksessa tämä johti kuolemaan, mutta Michael Jackson on selvinnyt tästä kaikesta, ainakin hengissä.
Minut vietiin lapsena Seinäjoelle katsomaan maatalousnäyttelyä. Olihan siellä jotain kiinnostavaa, nimittäin kojuja joissa myytiin kasetteja halvalla. Kävin tsekkaamassa ensin muut kojut, ja jätin viimeiseksi sen, jossa soitettiin Jamppa Tuomista aivan liian lujalla. Sieltä löytyikin vaikka mitä hyvää: R.E.M., Sielun Veljet, The Police jne. Nostin lopulta katseeni laarista nähdäkseni, kuka ihmeessä soittaa pelkkiä Jamppa Tuomisen kasetteja, vaikka laatikoissa olisi paljonkin herkkuja. Kauppias oli tietysti Jamppa Tuominen.
maanantai 20. huhtikuuta 2009
17. Metallica
Los Angelesissa vuonna 1981 perustettu Metallica teki 80-luvulla matkan marginaalista valtavirtaan pikemminkin muuttamalla musiikkikulttuuria kuin muuttumalla itse. Heidän ensimmäinen listaykkösensä Suomessa oli ...And Justice For All (1988), joka oli bändin viimeinen thrash metal –levy 20 vuoteen. Seuraava levy Metallica (1991) olikin jo huomattavasti hidastempoisempi ja melodisempi, ja se nosti bändin myynnin ja maineen niin korkealle, ettei Metallica ole onnistunut juurikaan horjuttamaan niitä, vaikka myöhemmät levyt eivät ole olleetkaan yhtä onnistuneita. Metallica on kuudenneksi myydyin ulkomainen levy Suomessa, ja käy edelleen kaupaksi sen verran hyvin, että noussee tulevina vuosina pari-kolme sijaa.
Viime syyskuussa ilmestyneen Death Magneticin julkaisuajan lähestyessä suomalainen media oli kilvan hehkuttamassa Metallican erinomaisuutta, ja sitä, että tuleva levy olisi vähän niin kuin klassikkolevy Master Of Puppets (1986). Master Of Puppets ja ...And Justice For All ylittivät viimein platinarajan tämän hypetyksen voimalla, mutta Death Magnetic ohitti niiden myyntiluvut parissa kuukaudessa, mitä voitaneen pitää markkinoinnin Suomen ennätyksenä. En ole nimittäin kuullut vielä kenenkään pitävän Death Magneticista enemmän kuin Master Of Puppetsista. Tätä kirjoitettaessa Death Magnetic on pysynyt albumilistalla 31 viikkoa, ja ehtinee tämän vuoden aikana nousta 2000-luvun myydyimmäksi ulkomaiseksi levyksi.
Tämän kaiken taustalla on suureksi osaksi se, että suomalaisen metallin voittokulku maailmalla on tehnyt hevin kuuntelemisesta yhtä isänmaallista kuin jääkiekon ja formuloiden katsomisesta. Suomalaisista metalliyhtyeistä Apocalyptica on suorimmin Metallican perillinen. Heidän levynsä Plays Metallica By Four Cellos (1996) ehti olla muutaman vuoden ajan maailmanlaajuisesti myydyin suomalainen levy. Metallica on taas velkaa suomalaisista metalliyhtyeistä selvimmin Stonelle. Enter Sandmanin riffi liippaa perin läheltä Get Stonedia.
Viime syyskuussa ilmestyneen Death Magneticin julkaisuajan lähestyessä suomalainen media oli kilvan hehkuttamassa Metallican erinomaisuutta, ja sitä, että tuleva levy olisi vähän niin kuin klassikkolevy Master Of Puppets (1986). Master Of Puppets ja ...And Justice For All ylittivät viimein platinarajan tämän hypetyksen voimalla, mutta Death Magnetic ohitti niiden myyntiluvut parissa kuukaudessa, mitä voitaneen pitää markkinoinnin Suomen ennätyksenä. En ole nimittäin kuullut vielä kenenkään pitävän Death Magneticista enemmän kuin Master Of Puppetsista. Tätä kirjoitettaessa Death Magnetic on pysynyt albumilistalla 31 viikkoa, ja ehtinee tämän vuoden aikana nousta 2000-luvun myydyimmäksi ulkomaiseksi levyksi.
Tämän kaiken taustalla on suureksi osaksi se, että suomalaisen metallin voittokulku maailmalla on tehnyt hevin kuuntelemisesta yhtä isänmaallista kuin jääkiekon ja formuloiden katsomisesta. Suomalaisista metalliyhtyeistä Apocalyptica on suorimmin Metallican perillinen. Heidän levynsä Plays Metallica By Four Cellos (1996) ehti olla muutaman vuoden ajan maailmanlaajuisesti myydyin suomalainen levy. Metallica on taas velkaa suomalaisista metalliyhtyeistä selvimmin Stonelle. Enter Sandmanin riffi liippaa perin läheltä Get Stonedia.
perjantai 17. huhtikuuta 2009
18. Juice Leskinen
Pauli Matti Juhani Leskinen (1950-2006) eli Juice jätti jälkeensä valtavan tuotannon: kokoelmat poislukienkin lähes 30 albumia, lähes 20 kirjaa ja paljon muita sanoituksia, suomennoksia, pakinoita jne. Juicen musiikkiuralla oli kaksi kaupallisesti menestyksellistä kautta, joista ensimmäinen oli vuosina 1974-75 ja toinen vuosina 1980-91. Hänen kolme myydyintä levyään tässä järjestyksessä ovat kokoelma Kautta aikain (1997), Yölento (1986) ja Taivaan kappaleita (1991). Hän on saanut tähän mennessä 15 kultalevyä, joista viisi on kokoelmia.
Juice nousi pinnalle vuonna 1974 Marilyn-hitillä, joka mukaili 50-luvun rock’n’rollia, kuten siihen aikaan tekivät hyvällä menestyksellä myös Badding, Hector, Hullujussi ja Hurriganes. Alkuaikojen singlet viljelivät Marilynin malliin kepeitä nokkeluuksia, mutta vaikka ensimmäinen vakava single Syksyn sävel floppasi, Juice vei musiikkiaan aina vain kunnianhimoisempaan suuntaan. Nokkeluuksia ja tarkkaa riimittelyä hän ei hylännyt vakavimmillaankaan. Albumista XV yö (Tauko III) (1980) tuli viimein uusi kaupallinen läpimurto. Grand Slam –yhtyeen kokoaminen vuonna 1981 antoi Juicelle laajempia mahdollisuuksia toteuttaa visioitaan niin levyillä kuin keikoilla. Juicen voimallisin kausi huipentui uran kaikin tavoin onnistuneimpaan levyyn Yölento, jonka jälkeen terveys heikkeni. Seuraavat levyt olivat vielä melko tasokkaita. Ne eivät olleet enää varsinaisesti rockia, vaan suurimmaksi osaksi akustisvoittoista iskelmällistä poppia. 90-luvun mittaan verbaaliakrobatia alkoi sitten taas mennä ajatuksen edelle.
Juicen vaikutus suomirockiin on ollut se, että kirjallinen puoli on korostunut. En nyt tarkoita sitä, että Suomessa on ehkä asukaslukuun nähden enemmän rokkari-kirjailijoita kuin missään muussa maassa, vaan sitä, että täällä menestyvät vieläkin Samuli Putron kaltaiset artistit, joiden yleisö on kiinnostuneempi siitä mitä lauletaan, kuin miten se lauletaan.
Juice nousi pinnalle vuonna 1974 Marilyn-hitillä, joka mukaili 50-luvun rock’n’rollia, kuten siihen aikaan tekivät hyvällä menestyksellä myös Badding, Hector, Hullujussi ja Hurriganes. Alkuaikojen singlet viljelivät Marilynin malliin kepeitä nokkeluuksia, mutta vaikka ensimmäinen vakava single Syksyn sävel floppasi, Juice vei musiikkiaan aina vain kunnianhimoisempaan suuntaan. Nokkeluuksia ja tarkkaa riimittelyä hän ei hylännyt vakavimmillaankaan. Albumista XV yö (Tauko III) (1980) tuli viimein uusi kaupallinen läpimurto. Grand Slam –yhtyeen kokoaminen vuonna 1981 antoi Juicelle laajempia mahdollisuuksia toteuttaa visioitaan niin levyillä kuin keikoilla. Juicen voimallisin kausi huipentui uran kaikin tavoin onnistuneimpaan levyyn Yölento, jonka jälkeen terveys heikkeni. Seuraavat levyt olivat vielä melko tasokkaita. Ne eivät olleet enää varsinaisesti rockia, vaan suurimmaksi osaksi akustisvoittoista iskelmällistä poppia. 90-luvun mittaan verbaaliakrobatia alkoi sitten taas mennä ajatuksen edelle.
Juicen vaikutus suomirockiin on ollut se, että kirjallinen puoli on korostunut. En nyt tarkoita sitä, että Suomessa on ehkä asukaslukuun nähden enemmän rokkari-kirjailijoita kuin missään muussa maassa, vaan sitä, että täällä menestyvät vieläkin Samuli Putron kaltaiset artistit, joiden yleisö on kiinnostuneempi siitä mitä lauletaan, kuin miten se lauletaan.
maanantai 13. huhtikuuta 2009
19. Dingo
80-luvun puolessavälissä puhuttiin dingomaniasta. Nuoret fanit jäljittelivät Dingon jäseniä pukeutumisellaan ja kampauksillaan, keikkapaikoilla tehtiin yleisöennätyksiä ja Dingon levyt olivat listojen kärjessä. Dingomania pysyi kiihkeimmillään noin vuoden verran. Nimeni on Dingo (1984) kipusi viiden kuukauden ajan listaa ylöspäin ja pääsi lopulta kärkeen, Kerjäläisten valtakunnasta (1985) tuli aikanaan kaikkien aikojen myydyin levy Suomessa (nykyään se on neljäs), mutta Pyhä klaani (1986) ei enää noussut albumilistan ykköseksi. Se jäi J. Karjalaisen Varaanin taakse. Dingon hajoaminen 7.10.1986 oli Suomen ensimmäinen rocktapaus, josta kerrottiin tv-uutisissa.
Dingon pöyhkeät kampaukset, meikit, korut ja huivit eivät olleet aivan ennennäkemätöntä keikarointia suomalaisessa rockissa. Hanoi Rocks oli ehtinyt totuttaa sellaiseen jo muutaman vuoden ajan. Näyttävä imago ja tarttuvat suomenkieliset kappaleet olivat kuitenkin uusi yhdistelmä. Neumann kirjoitti moneen Dingon sanoitukseen kaukomaiden eksotiikkaa, mutta suurimpien hittien sanoituksissa liikuttiin hyvinkin suomalaisissa tunnelmissa parturikampaamon Lissusta Eppujen kuuntelemiseen.
Neumann on koonnut myöhempinä vuosikymmeninä erilaisia Dingona esiintyneitä kokoonpanoja moneen kertaan, ja nämä Dingon reinkarnaatiot ovat tehneet yhteensä kolme uutta albumiakin, saman verran kuin varsinainen Dingo teki 80-luvulla. Nuo myöhemmät levyt eivät kuitenkaan vaikuta tämän listan sijoitukseen, koska niistä ei ole tullut kultalevyjä. Dingo on mukana alle kahden vuoden sisällä julkaistujen kolmen albumin ja kolmen niitä kierrättäneen kokoelman ansiosta.
Dingon pöyhkeät kampaukset, meikit, korut ja huivit eivät olleet aivan ennennäkemätöntä keikarointia suomalaisessa rockissa. Hanoi Rocks oli ehtinyt totuttaa sellaiseen jo muutaman vuoden ajan. Näyttävä imago ja tarttuvat suomenkieliset kappaleet olivat kuitenkin uusi yhdistelmä. Neumann kirjoitti moneen Dingon sanoitukseen kaukomaiden eksotiikkaa, mutta suurimpien hittien sanoituksissa liikuttiin hyvinkin suomalaisissa tunnelmissa parturikampaamon Lissusta Eppujen kuuntelemiseen.
Neumann on koonnut myöhempinä vuosikymmeninä erilaisia Dingona esiintyneitä kokoonpanoja moneen kertaan, ja nämä Dingon reinkarnaatiot ovat tehneet yhteensä kolme uutta albumiakin, saman verran kuin varsinainen Dingo teki 80-luvulla. Nuo myöhemmät levyt eivät kuitenkaan vaikuta tämän listan sijoitukseen, koska niistä ei ole tullut kultalevyjä. Dingo on mukana alle kahden vuoden sisällä julkaistujen kolmen albumin ja kolmen niitä kierrättäneen kokoelman ansiosta.
perjantai 10. huhtikuuta 2009
20. Jope Ruonansuu
Ahkerankaan listojen seuraamisen perusteella ei arvaisi Jope Ruonansuun albumimyyntiä niin suureksi, että sillä mahtuu kaikkien aikojen top 20:een. Ruonansuu on hyvä esimerkki siitä, että levyjä myydään paljon listaliikkeiden ulkopuolellakin, huoltoasemilla ja missä lie. Kaikki hänen 14 kultalevystään eivät ole nousseet albumilistalle lainkaan. Ruonansuun myydyin levy on Työnnä kännykkä hanuriin (2002).
Ruonansuun levyillä huumori pohjautuu enimmäkseen imitaatioille ja ajankohtaisten ilmiöiden irvailulle. Popmusiikin harrastajille tutumpien humoristien Sleepy Sleepersin ja Eläkeläisten tapaan Ruonansuukin tekee usein uusia sanoituksia tuttuihin hitteihin, mutta edellisistä poiketen Ruonansuun huumorin kärki ei yleensä suuntaudu osaksikaan versioitavaa laulua kohti. Tuttu laulu on enemmänkin väline tehdä esityksestä helpommin lähestyttävä. Televisio on taas tehnyt tutuksi Ruonansuun esiintyjänä, ja mahdollisesti myös Ruonansuun imitoimassa samaa hahmoa kuin levyllä. Jos asiakas on oikein pehmitetty, häntä alkaa naurattaa jo kun näkee levyn ABC:n hyllyssä, ja ostopäätös syntyy.
Suomessa ei ole tainnut olla Esa Pakarisen jälkeen menestyvää koomikkoa, joka ei jossain vaiheessa kokisi tarpeelliseksi osoittaa, että hän osaa muutakin kuin naurattaa. Jope Ruonansuukin vaihtoi huumorin itkuiskelmään viime albumillaan Enkeleitä toisillemme – herkimmät laulut. Toukokuussa ilmestyvän seuraavan albumin, järjestyksessä yhdeksännentoista, on taas tarkoitus olla hauska.
Ruonansuun levyillä huumori pohjautuu enimmäkseen imitaatioille ja ajankohtaisten ilmiöiden irvailulle. Popmusiikin harrastajille tutumpien humoristien Sleepy Sleepersin ja Eläkeläisten tapaan Ruonansuukin tekee usein uusia sanoituksia tuttuihin hitteihin, mutta edellisistä poiketen Ruonansuun huumorin kärki ei yleensä suuntaudu osaksikaan versioitavaa laulua kohti. Tuttu laulu on enemmänkin väline tehdä esityksestä helpommin lähestyttävä. Televisio on taas tehnyt tutuksi Ruonansuun esiintyjänä, ja mahdollisesti myös Ruonansuun imitoimassa samaa hahmoa kuin levyllä. Jos asiakas on oikein pehmitetty, häntä alkaa naurattaa jo kun näkee levyn ABC:n hyllyssä, ja ostopäätös syntyy.
Suomessa ei ole tainnut olla Esa Pakarisen jälkeen menestyvää koomikkoa, joka ei jossain vaiheessa kokisi tarpeelliseksi osoittaa, että hän osaa muutakin kuin naurattaa. Jope Ruonansuukin vaihtoi huumorin itkuiskelmään viime albumillaan Enkeleitä toisillemme – herkimmät laulut. Toukokuussa ilmestyvän seuraavan albumin, järjestyksessä yhdeksännentoista, on taas tarkoitus olla hauska.
maanantai 6. huhtikuuta 2009
21. Dire Straits
Vuonna 1977 Newcastlessa perustettu Dire Straits ehti tehdä ennen vuonna 1995 tapahtunutta hajoamistaan vain kuusi studioalbumia. Esikoislevyä Dire Straits lukuunottamatta kaikista tuli Suomessa kultalevyjä, kuten myös kahdesta kokoelmasta. Näiden myyntiluvut ovat niin massiivisia, että Dire Straits on tällä listalla briteistä kaikkein korkeimmalla. Seuraavat ovat Queen sijalla 39 ja Pet Shop Boys sijalla 70.
Dire Straits ei kyllä kuulosta erityisen englantilaiselta. Bändi otti vaikutteita enemmän amerikkalaisesta musiikkiperinteestä, bluesista ja countrysta. Kahdella ensimmäisellä levyllä oli vielä varsin simppeliä perinnerockia, mutta sitten kappaleet pitenivät ja sovitukset paisuivat. Menestys toi mukanaan mammuttitaudin. Tämä taas lisäsi suosiota entisestään. Suosion huippu tuli albumilla Brothers In Arms (1985), joka on Suomen neljänneksi myydyin ulkomainen levy, yläpuolellaan vain kolmen bändin hittikokoelmat.
Mark Knopfler oli kitaristina, lauluntekijänä ja tuottajana sen verran taitava, ettei vaatimaton lauluääni estänyt nousua huipulle. Elokuussa 60 vuotta täyttävä Knopfler sai Dire Straitsissä menestystä niin kyllikseen, että hän ei ole suostunut kokoamaan bändiä uudelleen comeback-kiertuetta varten, vaikka melkein kaikki muut 70- ja 80-luvun supertähdet kiertävät maailmaa keräämässä ostovoimaiselta aikuisyleisöltä rahat pois.
Dire Straits ei kyllä kuulosta erityisen englantilaiselta. Bändi otti vaikutteita enemmän amerikkalaisesta musiikkiperinteestä, bluesista ja countrysta. Kahdella ensimmäisellä levyllä oli vielä varsin simppeliä perinnerockia, mutta sitten kappaleet pitenivät ja sovitukset paisuivat. Menestys toi mukanaan mammuttitaudin. Tämä taas lisäsi suosiota entisestään. Suosion huippu tuli albumilla Brothers In Arms (1985), joka on Suomen neljänneksi myydyin ulkomainen levy, yläpuolellaan vain kolmen bändin hittikokoelmat.
Mark Knopfler oli kitaristina, lauluntekijänä ja tuottajana sen verran taitava, ettei vaatimaton lauluääni estänyt nousua huipulle. Elokuussa 60 vuotta täyttävä Knopfler sai Dire Straitsissä menestystä niin kyllikseen, että hän ei ole suostunut kokoamaan bändiä uudelleen comeback-kiertuetta varten, vaikka melkein kaikki muut 70- ja 80-luvun supertähdet kiertävät maailmaa keräämässä ostovoimaiselta aikuisyleisöltä rahat pois.
perjantai 3. huhtikuuta 2009
22. Tapani Kansa
Pomoni kertoi olleensa 60-luvun lopulla Someron Esakalliolla Tapani Kansan keikalla. Esityksestä jäi mieleen parhaiten Kansan mustien housujen avoimesta sepaluksesta repsottava aniliininpunainen paidanhelma. Kysymys oli tuskin tahallisesta vihjailusta P.J. Probyn revenneiden housujen tapaan. Tahaton komiikka on maustanut Kansan uraa siitä eteenpäinkin. Kansan uusimpia hassutteluja ovat olleet suurimmaksi osaksi sekavista puheista koostunut konsertti ja euroviisukarsintaesiintymisen keskeytys ”äänekkäiden aplodien” takia. Vähemmän hauskoja tempauksia Kansa on harrastanut autoillessaan, vaikka kaahailu taitaakin olla yleisin Tapani Kansa –vitsien aihe.
Maaliskuussa 60 vuotta täyttäneen Kansan kansansuosio on kuitenkin säilynyt harvinaisen pitkään; hän on pysynyt jo 41 vuotta lista-artistina, ja kultalevyjäkin hän on tehnyt viidellä vuosikymmenellä. Ensimmäinen kultalevy tuli Delilah-singlellä vuonna 1968, ja viimeisimpänä julkaistu on vuoden 2004 albumi Tapsa ja Rautavaara – lauluja elämän poluilta. Eniten on myyty albumia Mistä rakkaus alkoi (1977). Helsingin Sanomat mainitsi 60-vuotishaastattelun yhteydessä Tapani Kansan suuriksi hiteiksi kappaleet Delilah ja Käymään vain, joista jälkimmäistä Kansa ei ole todellisuudessa ikinä edes levyttänyt.
Kävin yliopistossa kielenhuollon kurssin, jolla annettiin tehtäväksi korjata Tapani Kansan yleisönosastokirjoitus ymmärrettävään muotoon. Tehtävä oli mahdoton. Kansan kirjoittamien noin 300 sanoituksen joukossa on myös aikamoisia kieli- ja ajatuskukkasia, vaikka niitä hiotaan hartaammin. Laulussa Tulkaa tytöt takaisin kertoja haikailee Helena Karan ja Regina Linnanheimon näköisiä naisia, ja tarjoaa ratkaisuksi ”pankaa meikit menemään”. Odotamme innolla Kansan suunnitteleman runokirjan ilmestymistä. Ehkä mukana on myös murrerunoja, koska Tapani Kansan kotisivujen mukaan:
”Tapani Kansa kuuluu niihin harvoihin, jotka hallitsevat useita suomen kielen murteita! Tämä taito on usein herättänyt hämmästystä ja ihastusta yleisössä. Tapani Kansa osaa niin savon kuin karjalan murteet. Pohjanmaankin murteet hän hallitsee. Paitsi että hän puhuu, hän myös laulaa eri murteilla! Erityisen suurta ihastusta herättää kuulla tuttu kappale esitettynä murteella. Jo se, että esittää osan kappaleesta murteella, tuo viehkeän säväyksen tulkintaan. Kuvitelkaapa esimerkiksi ooppera-aaria Don Giovannin savon murteella. Kyllä vain. Tämäkin taittuu Tapani Kansalta. Voitte varmaan kuvitella, minkälaisen riemun ja suosion tällainen veto herättää yleisössä.”
Maaliskuussa 60 vuotta täyttäneen Kansan kansansuosio on kuitenkin säilynyt harvinaisen pitkään; hän on pysynyt jo 41 vuotta lista-artistina, ja kultalevyjäkin hän on tehnyt viidellä vuosikymmenellä. Ensimmäinen kultalevy tuli Delilah-singlellä vuonna 1968, ja viimeisimpänä julkaistu on vuoden 2004 albumi Tapsa ja Rautavaara – lauluja elämän poluilta. Eniten on myyty albumia Mistä rakkaus alkoi (1977). Helsingin Sanomat mainitsi 60-vuotishaastattelun yhteydessä Tapani Kansan suuriksi hiteiksi kappaleet Delilah ja Käymään vain, joista jälkimmäistä Kansa ei ole todellisuudessa ikinä edes levyttänyt.
Kävin yliopistossa kielenhuollon kurssin, jolla annettiin tehtäväksi korjata Tapani Kansan yleisönosastokirjoitus ymmärrettävään muotoon. Tehtävä oli mahdoton. Kansan kirjoittamien noin 300 sanoituksen joukossa on myös aikamoisia kieli- ja ajatuskukkasia, vaikka niitä hiotaan hartaammin. Laulussa Tulkaa tytöt takaisin kertoja haikailee Helena Karan ja Regina Linnanheimon näköisiä naisia, ja tarjoaa ratkaisuksi ”pankaa meikit menemään”. Odotamme innolla Kansan suunnitteleman runokirjan ilmestymistä. Ehkä mukana on myös murrerunoja, koska Tapani Kansan kotisivujen mukaan:
”Tapani Kansa kuuluu niihin harvoihin, jotka hallitsevat useita suomen kielen murteita! Tämä taito on usein herättänyt hämmästystä ja ihastusta yleisössä. Tapani Kansa osaa niin savon kuin karjalan murteet. Pohjanmaankin murteet hän hallitsee. Paitsi että hän puhuu, hän myös laulaa eri murteilla! Erityisen suurta ihastusta herättää kuulla tuttu kappale esitettynä murteella. Jo se, että esittää osan kappaleesta murteella, tuo viehkeän säväyksen tulkintaan. Kuvitelkaapa esimerkiksi ooppera-aaria Don Giovannin savon murteella. Kyllä vain. Tämäkin taittuu Tapani Kansalta. Voitte varmaan kuvitella, minkälaisen riemun ja suosion tällainen veto herättää yleisössä.”
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)