Erkki Junkkarinen (1929-2008) oli 70-luvun puolenvälin suosituin suomalainen laulaja. Ruusuja hopeamaljassa (1974) myi ensimmäisenä levynä Suomessa platinaa. Lyhyessä ajassa vuosina 1974-78 Junkkarinen sai käsittämättömät 11 kultalevyä. Tie huipulle oli pitkä.
Junkkarinen sai nuorena miehenä 50-luvun alussa muutaman hitin, mutta suosio hiipui pian. Hänet tunnettiin lähinnä taitavana viheltäjänä, ja hänen vihellyssoolojaan kuultiin mm. Olavi Virran levyillä. 60-luvulla hän levytti alunperin Eugen Malmstenin vuonna 1937 esittämän valssin Ruusut hopeamaljassa. Mitään ei tapahtunut. Vuonna 1974 samasta kappaleesta tuli yllättäen valtava hitti. Miksi ihmeessä?
Erkki Junkkarisen suosio oli vastareaktio 70-luvun populaarimusiikin moderniudelle. Listoilla oli lähes pelkästään alle kolmekymppisiä laulajia, ja heidän esittämänsä laulut edustivat lähes pelkästään uusia musiikkityylejä. Kaikki vanha oli pyyhitty sivuun. Samaan aikaan levysoittimien ja LP-levyjen nopea yleistyminen aiheutti sen, että oli monta keski-ikäistä levysoittimen omistajaa, jotka eivät kuitenkaan löytäneet levyosastolta paljonkaan oman nuoruutensa aikaista musiikkia, paitsi Erkki Junkkarista. Junkkarinen oli nostalgisella kansallisromanttisella tyylillään täydellinen vastakohta nuorelle käännösiskelmiä esittävälle Finnhits-sukupolvelle.
Vuonna 1999 Junkkarisen Kappale kauneinta Suomea sai huomiota kahdestakin suunnasta. Sakari Kuosmanen lauloi sen top 10 –albumillaan Yö katseessasi, ja Seremoniamestari sämpläsi sen vihellysintroa neloseksi nousseelle sinkulleen Kappale kauneinta suomiriimiä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti