Minulle ja varmaan muillekin liian myöhään syntyneille Reijo Kallion pääseminen tälle listalle on yllätys. Koko tuotannosta elinvoimaisimmaksi on osoittautunut Viikonloppuisän lausahdus: ”En ole katkera, mutta kuitenkin...” Googlesta saa 1920 osumaa tuolle fraasille.
1950-luvulla levytysuransa aloittanut Kallio sai jättihitin vuonna 1979 kypsässä 46 vuoden iässä lohduttomalla iskelmällään Yksinäinen (”hautas löysin ja kukkaset nauraneet ei”). Kotiteollisuudenkin versioimassa Juicen Vaasankin veri vapisee –laulussa umpimielisen suomalaismiehen ainoa tapa olla herkkä on ”laulaa Yksinäistä, jos ei toiset nää”. Suosio jatkui valtavana niin kauan kuin albumien nimet pysyivät yhtä surumielisinä: platinaa myivät Yksinäinen, Viikonloppuisä, Kyyneleet ja Kuin tuhka tuuleen. Platinasarjasta putoaminen oli väistämätöntä vuonna 1982, kun jonkun käsittämättömän erehdyksen takia levylle annettiin nimeksi Minä toivon. Reijo Kallio keikkailee harvakseltaan edelleen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti